"Eikä kuolema voi meitä erottaa"

Rusina 18.5.1992-17.12.2008

"Kohtalo antoi meidän hetken aikaa toisiamme rakastaa,

mutta kun aika koittaa, niin sua seuraan, missä lienee kuljetkaan.

Piirrä mulle tähtikartta taivaan,

niin löydän läpi tämän varjojen maan,

sun luokse rakkain en voi sua unohtaa,

eikä kuolema voi meitä erottaa.

Joskus kun muisto susta painaa liikaa ja

elämä on taakka harteilla,

niin katson ikkunasta yöhön hiljaa, pysyttelen valveilla.

Piirrä mulle tähtikartta taivaan,

niin löydän läpi tämän varjojen maan,

sun luokse rakkain, en voi sua unohtaa,

eikä kuolema voi meitä erottaa.

Tiedän et seuraat mua siellä kaukana jossain, missä sä oot.

et kaipaan sua, siellä kaukana jossain, odota mua.

Piirrä mulle tähtikartta taivaan,

niin löydän läpi tämän varjojen maan.

Piirrä mulle tähtikartta taivaan,

niin löydän läpi tämän varjojen maan,

sun luokse rakkain, en voi sua unohtaa,

eikä kuolema voi meitä erottaa..."

(Anne Mattila - Taivaankartta)

Olo on lohduton, sanaton...

Oli aika päästää irti Ystävästä.

Rusina-rakas, sano Passelle ja Kessulle terveisiä!

Suurenmoista Koiraa rakkaudella muistaen:

Sari ja pojat

Lumista liitoa!

Liito jatkuu, lähinnä agiliito :)

Eilen aamulla olin poikain kanssa kentällä jo puol ysin aikaan. Mari tuli navetalta suoraan Hermannin kanssa mukaan karkeloihin. Ja mikäs siellä oli treenatessa, sopiva pehmeä lumi-alusta, eikä jäästä tietoakaan. Kapolla tein kontaktit ilman ongelmia, millä hitolla sitä sais saman vireen kisoihin? No, ehkä treenaamalla ja treenaamalla ja, juu, niin juuri.

Hermanni oli todella loistavassa vireessä! Koira on kyllä kehittynyt ihan mahdottomasti, vaikka ei olla ihan hirveesti treenattu, tai ehkä just siks. Kai sen päässä liikkuu jotain osasia myös taukojen aikana :) Puomin ja a-esteen suorittaminen on suorastaan kadehdittavassa mallissa, todella makeesti tekee niin nousut, kuin alakontaktitkin. Loistavaa menoa!

Pujottelussa tehtiin "väärää puolta", pikkuse siinä on työsarkaa, mutta ainahan sitä jotain pientä pitää olla..

Piu pääsi myös häröilemään lumikentälle, lanka oli poikki ja iloa ainakin riitti, ei sitä koiraa osaa ihan niin vakavissaan edes ottaa. Toisella on vaan niin hauskaa!! :)

Kipinä oli sitä mieltä, että onks pakko jos ei taho? No, ei vais, tehtiin me sentään yks hyppykuvio, kontaktit ja pujottelu, se riitti. Ihan jees menoa, mutta ei riittävää tykitystä..

Pojat olikin sitten päivän mukana täällä töissä, ja mikäs täällä on ollessa.

Kapo viime talvena jäällä.

Torstaina toistimme hyväksi havaitun aamutreenin, tällä kertaa Piu oli vaihtunut Peikoksi. Voi vitsi, siitäkin tulis ihan hyvä ykkösluokkalainen kun vähän vielä treenais. Päätettiin kuitenkin jättää se tammikuun kisavahvuudesta pois, ettei tule vaadittua liikaa. Sitä paitsi, kai 2 kisakoiraa / hlö riittää??

Peikko ja Mari (Kuva H.Järvinen)

Kipinä piti taukoa tämän aamun, mutta Kapo pääsi taas kontakteille, hyvin meni, suorastaan loistavasti! Samoin kun Hermannilla, ei moittimista. Jopa pujottelun toinen puoli meni hienosti, kun Mari vaan anto koiran tehdä duuninsa rauhassa :)

Kaksi treeni-aamua pulkassa ja fiilis pakkasesta huolimatta runsaasti plussan puolella!
Ensi vuotta odotellessa :)

Kapo ja Kipinä juoksee, kuva viime talvelta. Näitä kelejä vois taas tulla..

Liitoa, kiitoa...!

Huh, huh, sanoisin.
Onhan tässä sattunut ja tapahtunut, siitä ehkä kertoo myös se, että tänne ei ole ilmestynyt mitään. Marraskuun viimeinen viikko meni lämpimissä tunnelmissa Punaisella merellä, Egyptissä ja Jordaniassa. Reissu oli, noh, ikimuistoinen ;) Loma olikin totaalinen irtautuminen arjesta, jestas sentään. Täällä oli käynyt talvikin sillä välin, mutta johan toki oli mustaa taas, kun takaisin pääsin.
Nuorisojaosto oli Marin ilona loman ajan, jostain syystä hoitaja odotti eniten, sitä että hakisin pojat pois. Mistä mahtoi johtua? Kiroileva Siili oli ainakin oppinut odottaamaan ovella nätisti ulos pääsemistä, eikä siheen opettamiseen ollut jääkiekkomailaa kummempaa välinettä tarvittu...

Arki kuitenkin iski jälleen vasten kasvoja ja toista viikkoa on painettu töitä putkeen loman jälkeen, jotta pehmee oli lasku...
Viime viikolla muutama kerta käytiin Marin kanssa litykentällä treenien merkeissä. Hermannille opetettiin vähä kontakteja siinä ohimennen. Kisat kattos ku paino päälle, nii jotain oli tehtävä.

Perjantaina mersu, chevy ja 4-metrinen peräkärry suuntasivat kohti Seinäjokea. Wallsport-areena oli juuri niin huikea kun olin osannut kuvitella. Wuhuu, siellä sitä kelpais ratoja vedellä!
Myynti-osaston kamat oli saatu seinien sisälle jo ennen puolta yötä ja minä painelin poikien kanssa hotelliin nukkumaan.

Lauantai alkoikin sitten taas hyvin aikaisella herätyksellä, areenalla olin jo klo 7.00
Osaston sain kuosiin siinä aamun aikana. Mari tuli Hermannilla jo aamun ekaan starttiin klo 8. Pikkusen oli emännän herääminen menny pitkäks ja hikeä pukkas, mutta olivat ajoissa mestoilla ja jotenkin Mari sai valmistautumisen tehtyä. Hermannin starttinumero oli 3, joten liikoja aikoja ei siinä ollut. Parivaljakon työskentely oli jokseenkin täydellistä, meinas vähä kylmät väreet iskee ihan näin katsojanakin.. Hermanni ja Mari tekivät suvereenin nollan elämänsä ensimmäiseltä perusradalta!!! Huh, huh, Mari oli aivan valkoinen maalissa ja kysyi vaan: mistä näitä tulee? Joo, en tiedä, kai niitä tulee, kun homman osaa. Ja eihän se nolla vielä kaikkea ollut, lopullinen tulos 35 koiran luokassa oli NOLLAVOITTO huikealla melkein -15 ajalla! Jesuus poijjaat, tuosta koirasta kuullaan vielä! Onnea Amille ja Hermalle toisesta nollasta!
Toinen rata oli ... melkein ... yhtä hyvä, vain lentokeinu teki vitosen tulokseen, joten harmittelemaan ei voinut jäädä. Hienoa työtä systeri!

Päivä jatkui työn merkeissä, kunnes yhden maissa piti alkaa valmistautua omiin vetoihin. Jännitti ihan vietävästi startata Kipinän kanssa kakkosissa, mutta mikäs siinä muu auttaa kun luotto koiraan. Ei näitä hommia muuten tehdä. Kipinällä oli vauhti päällä, mutta kuten arvasin, pussista mentiin läpi vasta toisella yrittämällä ja joku muukin pieni juttu matkalla sattui, mutta ne kontaktit, ne kontaktit, ne on parasta Kipinää, ja tais siitä joku mulle ihan mainitakin. Hyvä mies, reipas veto!
Toinen rata sujui aivan huipusti, kunnes mä ihan lopussa vedin koiran kuonon putken suusta ohi ja vitonen napsahti siitä. Pum, "ammun itseni", kun en osaa nollaa koiralle antaa. PRKL! Sori Kipi, äiti sössi.
Kolmas rata oli arvoitus, kuinka väsynyt koira olisi? Vieläkö kulkee? Hyppäri, saadaanko me vauhti pysymään ilman kontakteja? Lähdimme radalle illan viimeisinä..
Mutta Kipinä kipitti kympin virheellä, toinen tuli mun vedosta (taas putkella!) ja toinen tuli pudonneesta rimasta. Yhtään en tiedä mitä tapahtu, oli meinaan eka riman pudotus kisoissa, eikä tuota kyllä ole montaa kertaa treeneissäkään tapahtunu. Kipi jäi oikeen katsomaan sitä rimaa, jotta mikäs perskele siellä kolahti..
Hyvin vedettiin kuitenkin loppuun asti ja hyvä fiilis jäi viimeisestäkin radasta. Tärkeintä on, että koira kulkee, tuloksia tulee sit joskus kaupan päälle!

Kisat olivat edellä aikataulusta koko päivän, siitä suuren suuri kiitos järjestäjille. Hallista oltiin ulkona siis jo 7 aikaan illalla. Ohjelmassa koirien lenkitystä ja muita rutiineja. Tuli siinä sitten joku tunti untakin ennen sunnuntain koitoksia..
Meni meinaan tänä vuonna toi itsenäisyyspäivä ihan "pikkasen" ohi..

Sunnuntaina taas liikkeellä jo ennen 7, tällä kertaa sain hotellista eväät mukaan, kun eihän siellä aamiaista tarjoilla vielä kukonlaulun aikaan.
Kapo pääsisi tänään juoksemaan radoille. Kivaa! Eka rt oli 8.00, ohjaksissa minä. Radan profiili oli aika perussettiä, ehkä jopa näennäishelppo, mutta piti sisällään runsaasti koukkuja..
Meillä on takana kisatauko, joten syystä hiukan jännitti, että kuinka kelpie räjähtää kun radalle pääsee. Mutta koiralle kaikki kunnia hyvästä vedosta, itseni voisin taas "ampua", pum. Eikö sitä ole tähän päivään mennessä oppinut ohjaamaan sitä *itun aan alastulokontaktia?? Ei sitte vissiin. Eli vitonen. Kapo oli todella hyvässä kunnossa, eikä ehkä ihan niin kuuma kun olin pelännyt. Hyvä koira!
Mari veti jonkun todellisen ihmehylsyn Piun kanssa, niillä taas katkes se lanka, niinku on käyny joskus ennenkin.

Hyppärille tehtiin jo etukäteen suunniteltu ohjaajanvaihdos, eli Mari sai ohjastaa Kapoa. Ja hyvin ohjastikin, tosin erittäin harmittava vitonen jostakin aidan ohituksesta. Notta jos molemmat olis onnistunu, niin vois olla se tuplanolla tehtynä, mutta kun ei osaa, niin ei osaa...
Piu tekikin sitten nollan hyppäriltä, mutta siitä ei ole hyötyä edes sm-nollissa, eli turhaa oli sekin ;)
Viimeinen rata olikin sitten ei agilityä, vaan kilpajuoksua... Heh.
Minähän se sitten sössin ihan jo kolmannella esteellä hylyn ja siitä sitten rennosti eteenpäin. Aika harvoin on tullu vedettyä kolmea suoraa putkea peräkkäin, mutta nyt on sekin kokeiltu, hyvin meni, ja jopa vauhdit pois ottava aitojen takaakiertohässäkkä onnistui putkien jälkeen. Yks epävarma tilanne tuli loppupäässä rataa, mutta muuten voisin väittää selvinneeni radasta arvosanalla kohtuullinen :)
Mari ja Piu saivat keinun kontaktilta vitosen, tosin ilman aihetta, mutta sille emme voi mitään :(
Muuten todella mallikas kipaisu!
Niin oli kisat putkessa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kamatkin jo kasattuna tähän mennessä ja jälleen päästiin ajoissa lähtemään kotimatkalle!

Mainitsen tähän vielä yhteenvetona kavereiden hyviä vetoja, sori jos unohdan jonkun..

Mari ja Hermanni Maxi1 0-voitto! Onnittelut!
Emmi ja Paxi Mini1 0 ja sijoitus 2.! Onnittelut!
Krista ja Arwen Maxi2 0 ja sijoitus 2.? -siirto kolmosiin! Onnittelut!
Päivi ja Nala Maxi2 0 ja sijoitus 2.! Onnittelut!
Mari ja Piu Medi3 0! Onnittelut!


Komiaa oli, niinku pohojalaaset sanoos..!

Kaikki hyvin :)

...ja niin kiire, ettei tänne ehdi raapustaa...
Tokoa on tehty tasaisesti, muutama ongelmakohta on saatu treenin myötä kuosiin.
Agility on säiden vuoksi jäänyt vähemmälle, viikko sitten Jarin koulutuksessa opiskeltiin, mutta siinä se on ollut.
Muuten arki menee kuten ennekin, Kapo on toipunut äärimmäisen hyvin ja nyt vain odotetaan karvan kasvamista.
Rusina-vanhuksen lopun luulimme jo olevan lähellä :( Mutta sitten tapahtui piristyminen, huomattava sellainen ja elämä jatkuu kuten aina!

Mutta mikä tärkeintä, me vähemmän karvaiset, siis Heikki ja minä lähdemme nyt lomalle! Lauantaina klo 9.20 nousee kone kohti Egyptiä :)

Jotta, son moro!

Sari

Verkkarimies ja Verkkarinainen?? Kuvia ja iloa!

Nyt on ehkä jo toivuttu viime viikon koettelemuksista...
Haluan kiittää kaikkia tuesta! Viestejä on tullut niin blogiin, sähköpostiin, naamakirjaan kuin kännykkäänkin. On ihanaa, että on ihmisiä ympärillä! :)

Tässä on Kapon paljas masu, muisto siitä, mikä kävi _niin_ lähellä..

Ja tässä Kapon etutassut. Tiputukseen kun joutuu, niin tulee tuollaiset. Molemmissa läntit siksi kun koira oli niinkuin omistajansa, eikä toisesta tassusta meinannut suonta löytyä..

Mutta tosiaankin, Verkkarimies voi HYVIN, kaikki on todella hyvällä mallilla, ruokaa menee useamman kerran päivässä, parafiiniöljyä ei enää tarvita, suolistolääkityskin on jo taakse jäänyttä, nyt enää muutama päivä antibiootti, niin sitten ollaan totaalisesti voiton puolella.



Kapo on, voisin sanoa, täysin oma itsensä.
Maanantaina oli jo pakko käydä metsässä poikien kanssa, ihan vähän vaan, mutta käytiin kuitenkin.
Veteriin soitinkin sitten kuulumiset ja varmistin vielä tuon liikkumisen, jee, vapaasti saa päästellä menemään!
Tiistaina meni edelleen vahvasti.
Tänä aamuna käytiin taas metsässä ja hauskaa oli!

Mutta kuka on tuo otsikon Verkkarinainen?

No se on tietysti Annen Tassu, joka pääsi viime viikolla malliksi vaatteita sovittamaan. Harmi vaan kun verkkareista ei löytynyt sopivaa kokoa, eihän noin ahtaassa asusteessa voi hieno Lady liikkua.. Mutta jatkoa seuraa, seuraavaksi täräytetään estradille maastopuvussa.. mutta sitä tarinaa saatte hetken odottaa :)

Elämä kirurginveitsen terällä...?

Monet ovat varmasti odottaneet tätä tekstiä, ja nyt kun se tänne tulee, voin kertoa, että sitä on paljon.
Jatkamme perjantaista.
Kapo söi siis säilykettä halukkaasti illan aikana pieninä annoksina. Kakkaa ei tullut, vaikka kuinka yritettiin. Mutta oksennusta tuli ja PALJON n. klo 23
Saman tien syntyi päätös siitä, etta aamulla startataan kohti Veteriä. :(
Olin todella surullinen ja raivoissani ja masentunut ja ja ja..
Yö meni vähä niin ja näin. Aamulla Kapo oli vähän huonommassa kunnossa. Ei muuta kun koira kyytiin ja Tampereelle. Oltiin perillä hyvissä ajoin ja sisälle päästiin siis klo 12. Hetken odottelun jälkeen päästiin röntgeniin ja siitä hetkestä alkoi elämäni helvetillisin 4 tuntinen.....

Eläinlääkäri tuli katsomaan kuvat, joita toki olin vahdannut jo tovin siinä ruudulla. ??
Voiko se olla totta? Onko se? Vai eikö? Ymmärränkö? Enkö ymmärrä?
Voi helvetti, ymmärsinhän minä. Ell sanoi, että niinkuin näet, tässä se on.
Tukos, valtava tukos.
Ja se massa sen tukoksen takana, aivan järkyttävä. Kyyneleet valui pitkin poskia.. Selvisi siis melko pian, että edessä on leikkaus, iso leikkaus...
Lääkäri selitti asiaa seuraavasti; tukos on niin iso ja ollut siellä niin kauan, että jos sitä koitetaan huuhdella peräsuolen kautta, voi suoli puhjeta ja seurauksena koiran kuolema.
Mitä vittua, ei kai se nyt tähän kuole????
Ell sanoi, että ei lähde edes kokeilemaan huuhtelua, kun tukos on paksusuolessa. Leikkauksen kautta he yrittäisivät ikään kuin lypsää tukoksen eteenpäin, eli suolta ei avattaisi ennen kuin viimeisessä hädässä. Sain todella hyvää tietoa ja faktaa tilanteesta ja tunsin, että ollaan kyllä hyvissä käsissä. Mutta kyyneleiden määrällä ei ollut rajaa, ei mitään rajaa :(
Mun pieni Paapo, anna anteeksi!

Kapo pääsi suonitiputukseen röntgenin jälkeen, siinä menikin sitten seuraavat pari tuntia. Veterin päivystys loppuu klo 14 ja sen jälkeen ruvetaan töihin. Sisällä oli myös pentu, joka todennäköisesti menee Kapon edelle jonossa ja leikataan siis ensimmäisenä.
Voitte kuvitella, kuinka odottavan aika on pitkä ja puhelinlinjat kuumat. Mari, Heikki ja Henna saivat tiedot tulevasta puhelimitse, Annelle ja Päiville laitoin viestin. Tuki oli siis loistava.
Heikin kanssa yhdessä itkettiinkin puhelimessa :(

Mä niin sanoin Kapolle siellä huoneessa, että sillä ei ole mitään oikeutta lähtee meneen tästä maailmasta,
sä kestät sen kyllä,
tuut elävänä sieltä pois!
Lupaatko?

Klinikan hiljennyttyä alkoi operaatio meidän osalta. Käytiin vielä läpi se mitä tulee tapahtumaan. Ja hoitajan kanssa juttelin ylipäätään leikkaukseen liittyvistä asioista ja tulevasta hoidosta. Sain kyllä myös lohtua siitä, että olin kotona ja edellisen päivän ell reissun osalta tehnyt ilmeisesti kaiken mitä tehtävissä on. Mutta silti, se itsesyytös siitä siansorkan antamisesta oli helvetillinen. Taustana kun kuitenkin oli maanantai-iltana syöty sorkan pätkä. Onhan Kapo niitä ennekin syönyt.. mutta voin kertoa, että ei syö enää!!
Oli niin järkyttävä olo, siis ihan semmoinen oksennusrefleksi melkeen koko ajan.

Puoli kolmen jälkeen hoitaja tuli rauhoitusaineen kanssa ja se laitettiin tipasta suoraan suoneen. Kapo nukahti siis todella nopeasti.
Nostettiin Kapo pyörillä varustetun pöydän päälle.. .mä pusuttelin sitä, Jätkä me nähdään kohta..., sä selviät..., sä olet vahva..., sä olet mun Rakas..., paras ikinä...!
Ja sinne sitten vietiin mun Poika, leikkaussaliin... Aivan hulluna itkien lähdin pois. Käskivät mennä vaikka syömään, kestää ainaki tunnin se leikkaus, soittavat kun Kapo on valmis.

Ihan rehellisesti sanottuna ketään ei pitäis päästää auton rattiin siinä mielentilassa. Ajelin vailla päämäärää ja päädyin Pirkkahallin kupeeseen ulkoiluttamaan Kipinää. Olin ilmeisesti niin poissa oleva, että sekään ei juuri ottanut kontaktia muhun..
Annen kanssa juteltiin puhelimessa tässä vaiheessa, raukka oli ollu ihan paniikissa. Ja kyyneleethän siinä taas tuli silmään, molemmilla :(
Meinasin mennä hakemaan ruokaa yhdestä pizzeriasta, mutta en löytäny parkkipaikkaa, niin hortoilu jatkui.
Joku 35-40 min oli kulunu siitä kun jätin Kaapelin leikkaukseen, luukutin autossa lujalla Negativea... ja itkin..., itkin ihan perkeleesti... Siis niin paljon, etten juuri koskaan ennen tätä.

Sitten soi puhelin.... Mielessä kävi sekunnissa niin helvetillinen määrä asioita ettei mitään järkeä. Olin rehellisesti ihan varma, että nyt on käynyt se pahin mahdollinen kun ne nyt jo soittaa. Olin aivan hajalla.

Hoitajan ääni oli, noh, positiivisen kuuloinen ja niin oli uutinenkin..; nyt kävi niin, että meidän ei ole tarvinnut leikata ollenkaan, tukos saatiin auki peräsuolen kautta.
En ole elämässäni riemuinnu niin paljoa! Tunne oli niin mahtava, siis NIIN MAHTAVA! :)
Kävi siis selville, että Kapo on kunnossa ja herätetään sitten kun menen paikalle.
Tein vain yhden laittoman u-käännöksen ja painoin kaasua.. Sekä soitin Marille ja Heikille ja itkin ja nauroin ja huusin ja hakkasin rattia ja tärisin ja vaikka mitä! Pyörryttikin melkein :)

Perille päästyäni näin Kapon! Ihanin hetki ikinä. Siinä se pötkötti. Heräte oli jo annettu ja annettiin pikkusen vielä lisää.
Ihanasti se reagoi kun kuuli mun äänen :) Rakas.

Homma oli siis edennyt niin, että ell oli kokeillut tukoksen paikkaa vielä peräsuolen kautta ja yhtäkkiä tuntenut sen, sanoi venyttäneensä sormiaan niin paljon kun pystyi ja niin oli luumurska lähtenyt tulemaan. Voi luojan tähden, miten hyvä tuuri meille kävi! Parafiiniöljy, neste ja nukutuksesta johtunut suoliston rentoutuminen oli edes auttanut niin paljon, että tukos olikin liikkunut kohti oikeaa suuntaa. Olivat sitten ilmeisesti ruvenneet varovasti huuhtelemaan ja kyllä kai sitä tavaraa oli sitten tullutkin!
Kapo oli ehditty valmistella jo leikkauseen ja koko mahan alus oli ajeltu kaljuksi, mutta se ei haittaa pätkääkään. On ainakin hetken joku muisto siitä, kuinka lähellä kirurginveistä on käyty...

Myös uusi röntgenkuva oli otettu ja pääsin sen näkemään. Tukoksen takana ollut massa sieltä toivottavasti liikkuu eteenpäin.. suolisto oli toki ärtyneen näköinen kuvassa, mutta tukos oli poissa! Luojan kiitos!
Ostin tietysti toipilaalle sopivaa ruokaa runsaasti mukaan ja vein tavarat autoon. Maksoin laskuni ja laitoin Kapolle remmin, niin lähti poika kävelemään kohti autoa ja sanoimme iloiset heipat lääkärille ja hoitajalle! :) :)

Ja sinnehän se halusi, autoon. Autoon jota Kapo taas rakastaa enemmän kuin ehkä mitään muuta. Ei sentään itse hypännyt kyytiin, kun en antanut lupaa.
Kotimatka sujui puheluiden merkeissä, sitkeän potilaan istuessa kyydissä. Tais liikenteen laskeminen mennä niissä aineissa vähän sekaisin ;)

Hoito-ohjeet ja lääkkeiden antamisen ohjeet luin huolella läpi, kun kotiin päästiin. Parafiinia jatketaan 60ml päivässä, suolistolääke ja antibiootti on tietysti ohjelmassa, sekä ruokinta pieninä määrinä useita kertoja päivässä. Ulostetta pitäisi saada tulemaan sunnuntain aikana, tai joudutaan maanantaina uudelleen huuhteluun..

Kapo söi jo klo 21 aikaan ja samalla otettiin lääke ja parafiini. Sitten lähdettiin ulos, apuna remmi ja taskulamppu. Tuollahan me rymyttiin pitkin metsää ja sitten se tapahtui, Kapo teki kakan. KAKKA, se oli iloinen asia! Wuhuu, bileet! Toipumisen eka vaihe lähti käyntiin nopeammin kuin osasin toivoa!
Yö oli ihan levollinen, nukuin, siis nukuin todella sikeästi. Ihanaa.

Aamulla kello soi 7.30
Kapolle ruokaa ja lääkkeet ja sitten mentiin ulos. Jälleen tuloksen kakka! Hienoa!
Kasin maissa suuntasin Kipinän kanssa agi-kisoihin Tampereelle. Kapo jäi Heikin hoitoon kotiin lämpimään. Vaikkakin oli sitä mieltä, että lähtis mukaan, mutta en mä sitä ottanut. Kotona on parempi.

Lyhyesti kisoista, eka rt oli klo 11 ja mä lähdin Kipinän kanssa viimeisenä. Miten ihmeessä mä pystyin tsemppaamaan itseni kaiken tän jälkeen? Ehkä se on sitä turnauskestävyyttä...

Mä sanoin Kipinälle matkalla, että nyt on ollu niin paljon niin kurjaa, että anna mammalle vähän iloa... Ja niinhän se teki, jumankauta, juoksi yli 7 sekuntia alle ihanne-ajan ja teki NOLLAN!
KIITOS, KIPINÄ! Mahtavaa!
Nousimme siis sillä nollalla kakkosiin ja startti olisi luvassa hyppyradalla klo 15.
Eka kakkosten startti meni aivan loistavasti, vaikkakin lopussa ollut pussi aiheutti meille hylyn, mutta se ei haitannut pätkääkään, hieno rata pikkumustalta!

Eka radalla tultiin toiseksi ja lisäksi päivän positiivinen yllätys oli Pohjois-Häme Cupin palkintojen jako... Kapo oli voittanut maxien cupin! Herran jestas sentään, minä tiennyt sellaisesta mitään, mutta oli aivan ihanan liikuttavaa pokata juuri tänään, juuri Kapolle se ykköspalkinto...

Elämä on siis surun kyyneliä...
ja ilon kyyneliä...
ja joskus elämä on veitsen terällä...
ja joskus sitä veistä ei edes tarvita...

KIITOS YSTÄVILLE TUESTA JA IHAN KAIKESTA!!! :)

Potilaan tarina jatkuu

Perjantai, perjantai, perjantai, voisko paremmin kuvata tätä paskaa päivää. Ilmakin on ku, sanonko mistä. No, niin positiivinen asenne nyt ;)
Kello soi 7.00 joo, olihan sitä tullut "nukuttua" ainaki vähä. Oli kyllä silmät niinku sialla aamulla. Ei sitä kestä yövalvomista enää tässä iässä. Ei Kapo mua valvottanu, vaan noi muut. Rusina raukka oli ahdistettu sohvan ja pöydän väliin, eikä päässy sieltä omin avuin pois jne. Heräsin monen monta kertaa siis erilaisiin ääniin ja kävin tarkistelemassa tilannetta. Kapo oli yksin rauhassa portin takana. Nukkui ihan rauhassa. Aamulla oli jossain vaiheessa vähä pakertanu öljyä lattialle, siinä kaikki.
Ai niin, en varmaan illalla kirjoittanu, että se joi 2,5dl Nature Dietillä maustettua vettä. Ja kuumetta ei ollut, lämpö 38,49
Yöllä ei ollut juonut yhtään.
Illalla tehty päätös lähteä vailla eläinlääkärin aikaa kohti Seinäjokea siis piti ja niin me läksimme pimeään aamuun. Reissu alkoi hyvin, 1km jälkeen muistin, että ainoa asia joka piti aamulla muistaa, eli jätä työmaan avain kotiin, unohtui. Eiku takasi.
Sitten oli tietysti auton tankki tyhjä, nesteelle, siis ihan väärään suuntaan tankille. Hain sieltä myös kahvin mukaan, niin sai vähä silmiä auki. Vettä satoi aivan jumalattomasti! Ja lämpöä 2 astetta. Ei paljon naurattanu. Pääsin reilut 25 km, niin alkoi olla räntää tiellä ja mersussa kesäkumit... Virtain rajan ohitettuani, oli nopeus oikeestaan max 60 km / h ja loskaa tiellä aivan hirveesti. Sitten tein ratkaisun, että käännyn takasi, mulla oli kuitenki Sjokee matkaa n. 50 km ja takasinki olis pitäny päästä. Tunti meni aikaa tosiaan siihen 55km ajoon.
Matkalla kotiin päin soitin Veteriin ja sain ajan Ylöjärven klinikalle 11.30, kävin siis välissä kotona kahvilla ja nukuin 5 min, sitten taas matkaan.

Kapo oli onneks olosuhteisiin nähden ihan ok kunnossa koko aamun.
Klinikalle oli tästä matkaa pikkuse vajaa 80km, joten se meni vauhdilla ja sadekin loppui matkalla. Mentiin Kapon kanssa sisään ja hoitaja otti vähän tietoja, sitten tuli eläinlääkäri, nostettiin potilas pöydälle ja siinä tietysti tarkastettiin yleiskunto, eli limakalvot, silmät, korvat, sydämen kuuntelu. Lääkäri tunnusteli myös vatsaa, mutta meidän lihaskimppu teki siitä tietysti hankalaa, kun jännitti sixpäkin esteeksi :)
Peräsuolessa ei ollut tukosta. Seuraavaksi mitattiin kuume, ei lämpöä, sitten otettiin verikoe ja odotettiin tulos, ei tulehdukseen viittaavaa. Sitten olikin nesteytyksen vuoro, eli Kapo joutui tiputukseen, neula niskaan ja neste menemään ja kyllä se menikin sellaisella vauhdilla, että huh. Kauhea kamelin kyttyrä nousi niskaan kun se neste oli tippunut.
Lopuksi vielä antibiootti ja pahoinvointilääke pistoksina ja ohjeet kotihoitoon, sekä huomenna päivystävän klinikan numero talteen..
Sitten kotimatkalle.
Pihalle päästyään Kapo kyykki puskaan ja sai aikaiseksi vesiturauksen, ei muuta.

Nyt ollaan oltu tässä töissä rauhassa reilu 3 tuntia. Kapo sai tänne päästyämme "suolistoruokaa" eli Rc.n säilykettä reilusti vedellä lantrattuna. Söi/joi halukkaasti. Makoilee rauhassa, näyttää hyvin levolliselta. Äsken sai pikkasen lisää ruokaa ja käytiin pihalla, jälleen tuotoksena nestettä. Ilta jatkuu nyt 2 dl annoksella parafiiniöljyä ja muutaman tunnin välein vähä ruokaa, tuollaista helposti sulavaa, että suolisto starttaisi uudestaan. Näin siis kohti viikonloppua, katsotaan miten homma etenee.

Kiitos ystäville tsempityksestä! :)

Kapo Kapo Kapo :(

Voi helvetti. Tää päivä on ollu tuskaa..
Mari toi päivällä parafiiniöljyä. Annettiin n. 1 dl sitä, parissa tunnissa ei mitään vaikutusta. Toinen 1 dl perään. Nyt siitä on aikaa siis n. 6 tuntia. Ei kakkaa, ei.
Kapo on tosi kipee, voi raukkaa..
Menin vetämään asiakkaiden koulutusta, koirat mukana luonnollisesti. Ennen sitä ehdin soittaa Hennalle, Veterin eläinlääkäriasemalle, ja Annelle. Anne toikin sitten tullessaan peräruiskeita. Laitettiin puol seiskan jälkeen eka. Reilun vartin päästä tuloksena oli limaa.. Eli todennäköiseti ruiske tuli ainakin osittain ulos.
Ai niin, ja kentälle mennessä Kapo okseni, aamupäivän piimät :( Eli ei hyvä.
Soitin myös paikalliselle lääkärille, enempää parafiinia ei anneta. Laitettiin toinen peräruiske. Vettä pitäis saada nyt menemään. Kapo on meinaan kuivunut.. tänään ei ole kupista juonut lainkaan. Perkele.
Lisäks suomessa on eläinlääkäripäivät, eli huomennakin voi olla kiven alla saada tota koiraa minnekään. Mutta minähän vien sen vaikka väkisin. Nyt olis ohjelmassa koiran juottoa. Harkitusti, mutta varmasti.
Äsken kun tultiin sisälle, niin Kapo yritti taas kovasti saada jotain aikaan. Tuloksena öljyistä kirkasta nestettä lattialla.. Voiko sittenkin olla niin, että sillä on vain pelkkä tulehdus? Vai suolitukos, vai nyt jo molemmat?
On niin ahdistunut olo, ihan jumalatonta paskaa tällänen!!
Yön meinaan nukkua Kapon kanssa työhuoneessa, tai nukkua ja nukkua,... sen minkä pystyy.
Aamulla lähdetään jonnekin valmiiksi eläinlääkärin oven taakse. Vielä ei ole päätetty minne.
Nyt juottopuuhiin. Terve.

Kapo, Kapo Karhunpoika sairastaa :(

Voihan kakka, tai siis sen puute.. Eilinen ja tämä päivä on menny hiukan kipeissä tunnelmissa.

Eilen aamulla olin vähän pellolla poikien kanssa ja Kapo siellä yritti saada jätöksiä aikaseksi, mutta ei oikein onnistunu. Ajattelin, että menee kyllä ohi. Otin kuitenkin pojat töihin mukaan ja annoin Kapolle maitohappobakteeria. Sen vointi oli ihan normaali koko päivän. Illallakaan ei mitään ihmeellistä. Annoin kuitenkin ruokaa hyvin vähän. Juonut se on hyvin, onneksi.

Tänään, siis torstaina lähdin aamulla raviradalle, ajattelin, että reipas lenkki vois saada Kapon vatsan hyvin toimimaan, vaan eipä toimi ei. Kykkii kyllä ja yrittää, mutta saa aikaan lähinnä nestettä :( Voi helvetti.

Radalta menin Marille ja siellä oli Kapolle kauravelli keitettynä, sekoitettiin siihen piimää ja öljyä. Ei suostunu syömään kun vähän, niin vedettiin sit 2,5 dl naamaan Raikan tuttipulloa apuna käyttäen.. Hyvin onnistui.

Pojat ovat siis taas töissä mukana ja Kapo voi ihan ok. Mari tuo tarvittaessa kovempia aineita suoliston käyntiin saamiseksi, jos alkaa näyttää huonolta.

On vaan niin stressaavaa kun on vähän jotain huolta ja murhetta. Uskon kyllä, että vellin/öljyn juottaminen auttaa ja saadaan mahdollinen tukos kyllä sieltä aukeamaan.

Nyt Kapo on ihan rauhallinen normaali oma itsensä, mutta illan toko-treeni taitaa sen osalta jäädä väliin, parempi niin. Kipinä joutuukin sitte sitäkin enemmän töihin!

Mietteitä viikosta ja viikonlopusta..

Kaikille blogia seuraaville tiedoksi, Kukka voi hyvin :) Paraneminen paiseen puhkaisemisesta on mennyt täysin odotusten mukaan, tyttö on aivan oma itsensä. Lääkekuuri jatkuu vielä tämän viikon.

Viime viikon torstaina mulla oli asiakkaiden koulutuskeikka heti töiden jälkeen, ja sekös mukavaa oli. Kiva huomata miten koirat edistyy.

Koulutuksen jälkeen olin sopinut Annen kanssa treffit ja niin siinä sitten tokoa taas väännettiin.
Kapo oli aikamoinen tykki, ihan jopa perusruisleipää piti vähän tehdä, aiheena siis siinä liikkeestä seisominen, ja saatiinhan se verkkarimies pysymään tolpillaan asiallisesti ;)
Ohjattu nouto oli ehkä illan makein veto, hyvä Kaapeli! Lisäks tein kaukoja ja seuraamista ja jotakin, ei voi muistaa enää,mitä.

Kipinällä tyypillisiä käynnistymisvaikeuksia.. mutta hanskapalkka auttoi. Kaukot oli paljon paremmat kun viimeksi. Hyvä, hyvä.

Anne teki Rasselin kanssa pikkusen toisen tyyppisen lähestymistavan treeniin kuin aiemmin, ja täytyy sanoa, että perfecto, perfecto! Ihanan positiivista ja onnistunutta, oikeesti! Kiva nähdä, kun joskus voi omastakin päästä muka löytyä pikkusen apua jollekin toiselle.

Pystyyn jäätyminen meinas kyllä kentällä tapahtua, jeesus että oli kylmä! Kotona piti oikeean saunaan saakka mennä lämmittelemään.


Perjantai oli hässäkkää.. aamulla olin hetken Raikan kanssa, sitte melki myöhästyin töistä, samaan syssyyn tuli kuorma ja trimmaus-asiakas. Mutta siinähän se päivä lähti käyntiin. Kapon pikkuinen Kyra-tyttö oli meitä moikkaamassa myös, oi voi miten syötävän suloinen se oli! Ja reipas ja rohkea! Kuvia ei valitettavasti ole.

Iltapäivällä Heikki tuli hoitamaan työmaata ja mä olin muutaman tunnin Keskustan vaalitilaisuudessa kylällä. Illalla ei mitään ihmeellistä, onneksi.


Lauantaina oltiin Marin kanssa reippaita ja käytiin lenkillä raviradalla, vahvuus: mä, Mari, Raika, Hermanni, Kapo ja Kipinä. Raviksen jälkeen mentiin kentälle, siis lityyn. Testailtiin vähä Hermannin kontakteja ja mietittiin tapaa viedä asiaa eteenpäin.
Kapolla vähä samat kuviot, lelupalkkaus puomilta ei nyt ihan tuntunut sopivalta, Kapo kun meinaa pelata vähän turhan paljon silmällä.. Pitää miettiä tätä juttua nyt vähä lisää.
Takaaleikkaus ja muita kireitä hyppyjuttuja tehtiin kanssa, ja kyllähän se Kanki-Kelpiekin siitä taipui kun aikansa väänsi. Hermanni taas on hyppyjen suhteen aivan suvereeni!
Kipinän kanssa kävin vain leikkimässä kentällä ja sitten vähän tokotin parkkipaikalla. Paikalla makaamisen takapalkkausta tehtiin ja voi sviddu, ei kyllä toiminu. Prkl, on tässäkin töitä edessä.

Loppupäivä meni kotona hirveen nurkkien jynssäämisen merkeissä.


Sunnuntai olikin sitten vaalipäivä, aiva meinas ruveta jännittämään. Ja jos joku ei tiedä, niin meikä oli siis ehdokkaana. Aamupäivä oli yleistä häröilyä ja sitten taioin ittestäni ihmisen näköisen ja lähdin äänestämään. Se olikin nopea keikka. Sitten suuntasin kamat kerättyäni Marille ja vietin siellä muutaman tunnin. Raika oli ihana oma itsesnä ja Sari-täti sai leikkiä ihan kunnolla. Mari kävi heti tilaisuuden tullen yksin navetalla ja vaatteiden vaihdon jälkeen myös äänestämässä.
Marilta hiivin sitten Annen ja Markon nurkkiin. Odotettavissa oli karvan ajoa, josta voit lukea täältä http://www.rassetassu.vuodatus.net/
Olipa mukavaa käydä vähän kylässä, Annen marsuakin siinä ihmeteltiin, oli se kyllä erilainen kun mun marsut.

Sitten ajoin taas Marille ja nappasin Raikan sieltä kyytiin. Tuli meinaan pikkasen kiire, kun vaalivalvojaisiin kutsutut vieraat oli meillä ennen mua, heh! Ei muuta kun ihmiset tupaan vaan ja ruuan laittoon. Siinähän se ilta menikin. Mari ja Pete olivat onneks Raikan kanssa tosi paljon, niin mä oikeesti ehdin tehdä jotain purtavaa meille. Toinen Mari, siis Raikan äiti liittyi joukkoon navetalta päästyään ja Raika lähti isin kanssa kotiin siinä hässäkässä sitten.
Vaalien tuloslähetys alkoi 19.50 ja heti kasin jälkeen lävähti nettiin ennakko-äänet. Niitä tuli mulle 16. Lopullinen äänimäärä selvisi illan kuluessa, ja se oli 42. Ei tullut juhlia ei, mutta vatsat syötiin täyteen kuitenkin. Voisin väittää, että itse en varmasti parasta seuraa eilen illalla ollut, sen verran vitutti, ihan suomeks sanottuna. Mutta tapelkoon eläkeläiset keskenään siellä valtuustossa...

No, tulihan sinne onneks uusiakin naamoja, mutta silti, tappio on tappio, ei sitä käy kieltäminen. Politiikka on sellasta. Tulevaisuudelle en ole asettanut mitään tavoitteita vielä.

Maanantaina päivä "valkeni" sateisena, keli on siis niin syksyinen ja synkeä. Mutta onneksi on muuta positiivista, pyörähdin aamusta pikaisesti Raikaa moikkaamassa ja pojat pääsi samalla vähä mestoille haistelemaan tuulia. Sitten taas juoksujalkaa töihin ja hiki päässä tein pienen siivouksen vaihteeksi tällä puolella tietä.
Marsut saivat kokonaan uudet kuivikkeet tarhaansa ja samalla lensi pihalle ihan kaikki muukin matsku häkistä. Puhtaat vedet pulloihin ja ihania uusia heiniä runsaasti, kylläpä näyttää taas kodikkaalta ja puhtaalta tyttöjen asunto.
Anne ja Sanni tulivat vihdoin viimein mun tyttöjä kattomaan ja samalla tietysti tsekkaamaan mitä muuta uutta tänne on tullut. Päiväkahvit siis sain nauttia loistavassa seurassa, kiva kun kävitte!
Sillain sitä lähti vaalien jälkeinen viikko käyntiin ja pakko on todeta, että häntä on nostettava pystyyn, ei tässä muuten pärjää :)

Pieni Kukka kipeänä

HUOM! Tarina sisältää muutaman -ei niin kauniin- kuvan! Siis ei tosiherkille :)

Jopas vieähti aikaa viime tarinoista. No, nyt onkin paljon kerrottavaa, oikeestaan liian paljon yhdelle kerralle.

Kerrotaan nyt kuitenkin alkuun tarinaa marsuista taas pitkästä aikaa.
Ne ovat siis Kukka ja Kerttu.
Mari huomas Kukalla pienen patin kaulassa jokin aika sen jälkeen, kun marsut oli tullu meille. No, päätettiin seurata tilannetta ja niinhän siinä kävi, että patti kasvoi ja minä olin totaalisen huolissani. Viime viikolla varasin ajan Seinäjoen eläinklinikalle, siellä sitä on ruukattu käydä jokaisen elukan kanssa. Kukka on ollut aivan normaali, pirteä oma itsesnä, vaikka patti olikin jo varsin iso. Ei siis ollut hengenhätää.


Tänä aamuna pakkasin Kukan boxiin ja lähdettiin huristelemaan Seinäjokea kohti. Autossa oli kohtuullisen lämmin, kun en halunnut Kukka-paran paleltuvan. Kyllä pelotti ja jännitti, siis mua..
Uusi eläinlääkäri otti meidät sitten vastaan ja tutki Kukan pattia; totuus on se, että jos sieltä tulee mätää, se on paise, jos ei, se on kasvain ja sitä ei voi tuollaisesta paikasta leikata.
Voe helevetti.


Kukka näytti puntarissa lukemaa 1100g ja ell sanoi, että hyvä se on :) Jes, se ei haukkunu läskiksi! Kevyt rauhoitus tainnutti Kukan muutamassa minuutissa, että oli hurjan näköistä, kun toinen oli ku mikäki rukkanen :(
Hetken hermoiltuani toimenpidehuoneen ovi aukesi ja sain kuulla uutisia... se oli PELKKÄ PAISE! Jes, miten helpottava tieto. Paise oli viiletty auki ja märkä poistettu, nyt siinä oli siis käytännössä reikä ja vertakin tietysti valui. Lääkäri meni vielä katsomaan Kukan hampaat ja poralla vähän lyhenteli etuhampaita, hammaspiikkejä ei ollut juurikaan. Kukka pääsi boxiin lämpöpullojen väliin ja sai vielä fleecepeiton päälleen. Auto käymään, lämmöt täysille ja Kukka kyytiin.
Hetken odottelin papereita ja lääkkeitä, sitten päästiin kotimatkalle. Nyt on ohjelmassa 10 päivän antibioottikuuri ja tietysti voinnin tarkkailua.
Kukka on ollut erossa Kertusta koko päivän. Herääminen tapahtui jo matkalla, mutta kyllä kai se tokkurainen on vieläkin, ainakaan hirveesti ei boxissa liikettä näy.


Sen verran otusta kääntelin, että jonkinlaisia kuvia sain otettua. Illalla pääsee sitten takaisin omaan kotiin, toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin. Aitausta tarvii ainakin siivota ihan päivittäin, että haava pysyis jokseenkin puhtaana.

Tässä näkyy ehkä vähän paiseen kokoluokkaa, se oli sellainen kunnon kaulapussi.

Tässä on haava, yllättävän siistin näköisenä.

Verkkarimies ja Pikkumusta tokottaa!

Käytiin eilen ennen kurssia raviradalla juoksentelemassa, mutta meidän hyvän suunnitelman katkas yks hevosmies joka tuli sinne samaan aikaan. Kummallista, raviradalla hevosia ;)

Kurssin vetämisen jälkeen Anne sai mut innostumaan vielä tokottamisesta. Onhan sitä pikkasen tullu treenailtua tässä syksyn mittaan, mutta että oikeen toisten silmien alla kentällä, hui hirveys..!
Kapolla aloitin, meinas olla vire aika pilvissä.. Aloitin luoksetulolla ja kaukoilla, oli muuten ehkä parhaat kaukot sataan vuoteen. Nouto meni ihan kympisti. Leikkiä vähä väliin. Sitten uskalsin jo ottaa seuraamista. Hyvä Verkkarimies!
Tein vielä jätöt seisomaan ja pienen tauon jälkeen myös liikkeestä istumista, höh, se ei sujunutkaan ensin. Helpotin vähän ja sitten jo muistuikin mieleen oikea asento.



Kipinän otin esille seuraavaksi. Voi jeesus, mitä se oikein haisteli? Olikohan kurssilla ollut juoksuinen narttu? No, joka tapauksessa, sain sen pienen pikinokan kuitenki ylös sieltä maasta ja häröiltiin jotain epämääräistä. Askeleita, seuraamista, kaukoja. Ei parasta Pikkumustaa, ei todellakaan.



Anne teki Rasalla seuraamissession, pitkän sellaisen. Muutaman huomautuksen joutui Anne tekemään, kun meinas se joku haju viedä Rasseliakin nenästä. Mutta kokonaisuudessa ehdottomasti plussan puolelle! Hyvä, hyvä!
Kipinän otin vielä hetkeksi haistelemaan. No, ehkä tää setti meni vähän ekaa paremmin. Kiitos Anne treeni-avusta ja seurasta! Tätähän vois oikeesti ruveta harrastamaan ;)

Verkkarimiehen seikkailut!

Taas meni viikko niin ettei ehtiny kissaa sanomaan! Nyt kuitenkin tarina jatkuu VERKKARIMIEHEN seikkalujen merkeissä :)

Viime viikon loppupuoli meni omalla painollaan, aika kiireisesti sanoisin. Lauantaina pyörähdettiin työn merkeissä Kuopiossa, ja sekös kiva reissu olikin. Kuopiosta ovat kotoisin myös Verkkarimiehen verkkarit.

Sunnuntaina aamutuimaan kasattiin Ruoveden match showta varten kamat autoon. Pelipaikalle saavuttuamme oli ilo huomata, että ahkerat Kirsulaiset siellä olivat jo täyttä päätä työn touhussa. Ja sitä puuhaa riittikin :) Koiria saapui paikalle runsaasti, ja niin siinä kävi, että meikä lupas tuomarin hommiin, valitsin arvosteltavakseni pennut ja pienet koirat. Ja todellakin, Kipinä siis ei päässyt osallistumaan, Mari sen sijaan huolehti vierailevalle tuomarille näytille Peikon, Pandan ja Kapon. Peikko ja Kapo saivat punaisen, Panda sinisen.

Yllätys oli se, kun suuresta joukosta Panda oli sinisten 2. ja Kapo punaisten 2.!! Enni onneksi esitti Kapon punaisten kehässä, eli suuri kiitos kuuluu hänelle! Kivan näköistä yhteistyötä :)

Raika osallistui tuonti-bc Tassu Hauwasen kanssa lasten lelu-eläinkisaan ja he sijoittuivat hienosti kolmansiksi! Siitä se lähtee, Raika!

Match Shown tuomarointi on oikeestaan yllättävän vaikeaa, kaikki koirat on niin kivoja ja tälläkin kertaa kaikki hyvin avoimia ja ystävällisiä. Pentujen punaisten voittoon valitsin russelin, sinisten voiton vei pikkuinen bordercollie. Pienissä punaisten voittoon sheltti ja sinisten russeli, oho niitä siis tuli valittua kaksi korkeimmalle paikalle :)

Lisäksi otin vielä parikilpailun tuomaroinnin vastaan, siellä voittoon juoksivat upea rotikkapari, jestas ne oli niin saman näköisiä. Toiseksi laitoin hillittömän hienot tanskandogit.

BIS-kehän teimme toisen tuomarin kanssa yhdessä, voittoon liiteli ihana sekarotuinen partasuu, siis kerrassaan mainio koira! Päivä oli todella onnistunut ja vesisade alkoi sopivasti kun pakkasimme tavaroita autoon.

Maantai kului iltaan asti työn merkeissä. Heikki juoksutti koiria, kun mä kävin kylällä asioilla. Tiistaina sitten ryhdistäydyin heti aamusta ja vein Verkkarimiehen ja Pienenmustan pellolle

kunnon lenkille. Eikä haitannut yhtään vaikka siellä oli tällaisia:

Jihaa, hyvä fiilis!

Pah, meillä mitään keinu-ongelmia ole. Tiistaina kävin ensin taas peltolenkillä ja sitten kentälle. Kipinä meni keinun ongelmitta, eli pimeys oli se ongelman nimi, niinkuin arvelinkin! Lisäksi otettiin vähän hyppyjä, pujottelua ja pussia. Virheetöntä menoa, sanoisin :)
Kapon kanssa myös keinua, puomia sekä aata. Pikkasen olis loppuun asti tulevassa vauhdissa parannettavaa, voih, eihän tää laji ikinä ongelmaton ole. Mutta ei siis mitään suurta ja ihmeellistä, kuhan vaan pilkkua ...., viilaan ;)
Jälleen siis lyhyet setit, mutta sen lisäks innostuin vähän tokottamaan. Voi, voi. Koiristahan tähän lajiin olis, mutta niiden kakka omistaja vaan on niin laiska. Tai no, eihän sitä tiedä, jos oikeen oikeesti innostuis Kapon ainakin kokeeseen laittamaan.
Kipinä oli aivan mielettömän innokas, tein seuraamista, kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa, tuo pieni musta poika on jotenkin niin tavattoman söötti kun se tekee niin tosissaan!
Kapolla setissä seuraamista ja vähä jättöjä, sekä luoksetulo. Vikana tein noutoa, jep, mainiota!
En löytäny Kipin pientä noutsikkaa mistään, joten se sai kokeeksi hakea tavallista isoa ohjatun noudon kapulaa :) Mahtava mies, ei ongelmia. Kipinän noudon pohjahan on periaatteessa naksulla tehty ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen todella tyytyväinen! Lopuks vielä paikalla istumista, kun se olis niinku se tärkein tällä hetkellä. Pysy kyllä hyvin ja se oli niin mahtavan eleetön myöskin siinä kun palasin sen viereen.
Schipperke-toko rulettaa!

Illalla sitten pari tuntia kurssin vetoa, kylmä oli, mutta kaikki meni kivasti.
Keskiviikkona vierailtiin Marilla Raikaa hoitamassa. Pojat lähinnä ulkoili ja söi rustoja. Raika on aikamoinen menijä jo! Kiva ilta tytön kanssa.
Torstaina taas kurssi-ilta, saa nähdä mitä ehtii wörkkiä omien kanssa.

Keinuongelma?

Voi perhanan perhana!

Kävin eilen, siis maanantaina reippaalla peltolenkillä poikien kanssa. Kivaa ja kylmää oli :)
Pikkasen oli yhdessä Marin kanssa suunnitelmissa agikentälle meno, mutta Marin työt venähti ja olin kentällä yksin. Pimeys laskeutuu jo kahdeksan aikaan, niin voin kertoa että puol ysi ei pihalla juuri eteensä näe. Onhan siellä kentällä valot ja plaa plaa plaa, mutta tässä nyt yksi teoria siihen, miksi Kipinä the varmakeinukoira hyppäs pois keinulta ennen aikojaan eilen..

Aloitetaan alusta, kentälle menon tarkoitus oli alunperinkin tehdä pelkkä kontaktitreeni, koska sellaisessa hämärässä en koiria hypyytä. Kapon kanssa tein keinua ja puomia, meni loistavasti, hetsasin sopivasti ja rivakasti, liikuin erilailla, hain etäisyyttä jne. Kapo toimi hienosti. Lisäksi kikkailin pujottelussa edestä leikkaamista jne MM-kisojen radan tyyliin :) Ei rikkonu yhtään kertaa, pujotteli aina loppuun, mä olin tästä ihan happy!

Kipinän kanssa tosiaan aloitus keinulta, WTF?, koira hyppää alas puolesta välistä, ennen kun koko keinu edes ymmärtää tuon koiran hurjasta 6kg painosta mitään. Voihan sanonko mikä... Otin namivedolla muutaman toiston, jees menee, tosin ei säntää päähän asti, niinkuin yleensä.

Sanokaa nyt hyvät toverit, että tämä epävarmuus johtui vain pimeydestä???? Kipinä ei ehkä tiennyt millä esteellä ollaan??? "Keinuongelman" eteneminen jää siis nähtäväksi.

Puomi meni juoksukontaktein aivan loistavasti ja pujottelu normaaliin tapaan, ei mitään ihmeellistä.

Siinä ne treenit sitten olivatkin, lyhyestä virsi kaunis, niinku sanotaan.

Tiistaina Kapon kanssa kohti Ruovettä heti aamusta, hierontaan siis. Satu on kyllä hyvä hieroja, voin suositella! Kapo nautti mun mielestä nyt enemmän kuin viimeksi, lapojen jumi oli tiessään, mutta reidet aavistukseen kireet vieläkin. Nyt pitäis aina muistaa sitä lämpimänä venytellä. Ens viikolla vielä hieronta, jatkossa katsotaan sitten kuinka tiheästi on tarvetta. Jotenkin vaan tulee itselle hyvä olo kun huollattaa koiraa, vaikka varsinaista vikaa ei ollutkaan ilmennyt. Nyt ainakin tietää missä mennään! Ja siitä oon tosi tyytyväinen, että mitään selkäjumia sillä ei ainakaan ole.

Aurinkoisesti siis eteenpäin. Tää ja ens viikko vielä ahkeraa kurssin ohjaamista ja sitten koittaa "syysloma" niistä hommista.

Fiilistä!

Kauan odotettu reissu agilityn MM-kisoihin on nyt ohi. Koko eilinen päivä meni yhdessä hujauksessa. Lähdin liikkeelle yöllä klo 2.25, hain ensin Henriikan kyytiin Vaskuulta ja sieltä sitten kohti linkka-asemaa. Anne saapui sinne samaan aikaan, sitten tuli Päivi ja hetken päästä Mari, sitten meinattiinkin lähteä, mutta Saija menas jäädä, hups! No oikeesti, ehti hän kyytiin. Matkalta tuli sitten lisää väkeä bussiin, Ruovesi-Mänttä-Orivesi ja sitten kaikki olivatkin kyydissä. Ennen Pirkanhovin pysähdystä ehdittiin pitää 15 kysymyksen tietokilpailu agility mm-kisoja koskien. Ja jälleen kaikki olivat muutamaa nippelitietoa viisaampia :)
Pirkanhovissa pieni tauko, meillä oli varattu vähän aamupalaa kaikille, jotta matka jatkuisi nopeasti.
Hyvissä ajoin ennen kasia oltiinkin sitten jo Hesassa. Oikeat (ja välillä vähän väärätkin) paikat katsomosta löytyivät ja hetken odottelun jälkeen alkoikin sitten medien rataantutustuminen. Ja fiilis nousi, huh huh! Siitähän se sitten alkoi käsien yhteen läpyttäminen, ja sehän myös kesti, iltaan asti!
Yleisö oli kyllä ihan huikea, niin siellä elettiin jokaisen suorituksessa mukana, että oksat pois. Eikä sitä tunnelmaa voi millään sanoilla kuvata, se pitää kokea!!!
Medeissä ei mitaleja suomalaisille, ei edes Suomalaisen Jarille, joka hyllytti myös finaaliradan.
Medien jälkeen oli pieni tauko ja käytävillä armoton ryysis ennen minejä.
Minikoirissakin oli kivasti rotukirjoa ja aika kului siivillä kun katsottiin toinen toistaan hienompia suorituksia! Janne Karstunen Toffella oli mineissä paras suomalainen, kuudes.

Ennen maxeja oli taas tauko ja sillä tauolla ehdittiin jutella muutaman tutun kanssa. Kahvia ja jotain särvintä piti tietysti nauttia myös, ai niin ja yks siideri.
Maxi-luokka oli itelle jotenkin se "tärkein" vaikka toinen oma koira onkin mini.
Luvassa siis 157 rataa, joista 130 bordercollieiden tekemänä. Eikä siihen kyllästynyt, ei sitten millään! Muutama kelpiekin oli mukana, joskaan ne eivät yltäneet mihinkään huippuvetoihin. Kuvasin joitakin suorituksia videolle, jää vähän muistoa siitä fiiliksestä.
Me huudettiin, vihellettiin ja taputettiin niin koko päivä, ettei mitään järkeä!!
Maxeissa tuli yksi valtavan liikuttava hetki kun Mikko Aaltonen teki tervu Avalla sen elämän viimeisen agilitykilpailun..... :( Kyllä siinä silmät kostuivat. Mikko ja Ava saivat keinulta vitosen, mutta muuten suoritus oli fantastinen! Ja miten Mikko otti yleisön, voi taivas...... se oli NIIIIIIN hienoa, ne juoksi Avan kanssa kentän ympäri ja kiitti! Snif, nyt tarvitsen nenäliinan.

37 viimeistä koiraa oli käsillä ja mä ajattelin, että voi paska, pian nää kisat on ohi. Helkkari kattonu agilityä siihen mennessä joku 6 tuntia putkeen ja ajattelee, että ei kai tää vielä lopu.... Onkohan mullakaan ihan kaikki muumit laaksossa?

Norjalaisen Jan Egil Eidenin ja malinois Cirkuksen suoritus oli mun mielestä loistava, ja lopussa en edes tajunnut, että he todella nousivat sijalta 26 MM-hopealle!!
Kuudenneksi viimeisenä lähti meidän Marin suosikki Jouni Orenius ja bc Yoko. Meillä oli niin kädet hiestä märkänä, jännitys oli aivan käsin kosketeltava... Jouni tuli lähtöön ja meteli oli järkyttävä!, sitten hiljaista ja niin Jouni ja Yoko lähtivät... herran jestas se oli jännää, TEKIVÄT NOLLAN!! Jessus mikä veto, Jouni ja Yoko siis toiseksi tässä kohtaa. Sitten tulee jenkki, joka ohittaa heidät, eli ennen viimeistä suoritusta parhaan suomalaisen sijoitus 3.
Viimeisenä lähtee sitten toinen suomalainen, todellakin ensimmäisen päivän jälkeen johtava Jaakko Suoknuuti ja bc Zen. Heillä siis yhden radan verran matkaa maailmanmestaruuteen..
Aita, rengas, pussi, a, aita, aita, putki, kepit, muuri, aita, aita, putki, aita, aita ja sitten se homma REPEÄÄ! :( :( :( Zen menee puomin sijaan a-esteelle ja Jaakko suorastaan lyyhistyy kentälle. Pettymys on varmasti kova, siis enemmän kuin kova. En voi edes kuvitella.
Heillä oli 5 estettä matkaa maaliin, mutta näin kävi. Ja taas tuli todistettua lajin herkkyys kerta kaikkiaan.

Mutta olihan sitä toki aihetta juhlaan, JOUNI JA YOKO MM-PRONSSIA! ONNITTELUT!
Bileet kentällä alkoivat välittömästi, eikä katsomosta käsin äkkiä olisi voinut aavistaa, että usalainen Marcus Topps ja bc Juice voittivat maxien MM-kultaa, sillä niin kova oli hässäkkä Jounin ja Yokon ympärillä! Musiikki pauhasi ja hauskaa oli!
Palkintoseremonian jälkeen talsimme bussiin ja eväiden jaon jälkeen alkoi kotimatka, joka oli täynnä aika hervotonta naurua..

Haluan kiittää vielä kaikki matkalla mukana olleita Kirsulaisia ja heidän tovereitaan, reissu oli aivan mahtava, KIITOS että olitte mukana!
Olen kuitenkin pääsääntöisesti kunnolla käyttäytyvä ihminen, mutta nyt tunnin yöunet veivät jutuista kyllä parhaan terän, eli anteeksi nauraminen, ei vaan pokka pitänyt, anteeksi ;)

Erityisesti vielä kiitos ystävilleni; Marille, Päiville, Annelle ja Saijalle matkaseurasta :)
OLI NIIIIIIIIIN MAHTAVAA!

Normi viikko

Maanantai meni kisoista palautuessa, normaalia liikuntaa vaan koirien kanssa.

Tiistaina aamulla oli Kapon hieronta Ruovedellä. Käytiin nyt varsinaisessa lihashuollossa ekaa kertaa. Tarvetta sille tiesin olevankin. Isot reisilihakset ja takaa katsottuna koiran oikea puoli olivat hiukan jumissa, ei mitään kauhean hälyttävää, mutta hieronnan ja huollon tarpeessa kuitenkin. Kapo oli Satun käsittelyssä todella rento ja näin kuinka koira nautti.
Illalla käytiinkin sitten raviradalla kevyt veryttelevä lenkki ennen mun kurssin ohjausta.
Meillä on siis alkanut Kirsujen peruskurssit ja mulla on kaks ryhmää siellä peräkkäin, ensimmäinen on sellainen "rähinäryhmä", vaikka ei kyllä uskois :)
Toisen ryhmän kanssa tehdään tokoa ja sinä on oikein lahjakkaan oloisia koiria ja ohjaajia. Ihanaa ohjata itelle mieleisiä ryhmiä ja innokkaita oppilaita!



Keskiviikkona piti olla taas iltamenoa, mutta se homma onneksi siirrettiin. Tilaisuus tekee varkaan ja niin päädyimme agilitykentälle. Remmissä Mari, Raika, Anne, Sanni ja minä. Plus tietysti karvaiset Kapo, Kipinä, Hermanni ja Rasseli. Anne otti Rasan kans jo settiä kun mä menin mestoille ja kylläpä näytti koira rennolta! Hyvää edistymistä on tapahtunut!


Kapon kans piti tehdä laatikkoo, mutta se jäi vähiin, kun herran korvassa oli joku kökkö ja se häiritsi kovin. Kipinän kanssa tein vähän iloittelua, kaikki suju oikeestaan tosi hyvin. Anne vielä sopivasti painosti testaamaan pujottelun osaamista ja toimihan se :)


Rasseli teki ehtoon aikana aika monta pientä treeniä, yhdessä setissä tuli vähän häröilyä, mutta ei todellakaan mitään maata kaatavaa.

Anne ja Rasseli, kuva tosin vuoden takainen.

Hermannin kanssa otin kontaktisetin, hyvin meni. Myös keinua otettiin nyt. Muuten Mari päästeli Herman kanssa normaaliin tyyliin, yks takaakierto meinas tuottaa hankaluuksia, mutta kyllä siitäkin selvittiin.

Hermanni

Kapon kaivoin vielä tekemään vähän pujottelua ja hyppyjä, nyt ei korva vaivannut yhtään ja hyvin meni! Jätkä pujottelee makeesti loppuun, vaikka mä jätän sitä kahden aidan verran, vautsi, hyvin vedetty!

Sanni, tämäkin kuva on otettu -07

Torstaina kävin taas ennen kurssia raviradalla, sää oli ihana ja koirat sai mennä niin paljon kun kintuista lähti. Sitten mä sain jonkun ihme piston ja jäähallille päästyäni tein Kapolla tokoa. Kapo oli loistavassa viretilassa ja teki tarkkaa työtä, seuraaminen oli ihanan levollista. Pitäiskö mun ilmoittaa se kokeeseen? No ei nyt sentään hulluja puhuta! Kurssin ohjaukset meni hyvin, ryhmät toimii ja koirat oppii, se on hienoa se!

Nyt on jo perjantai ja enää 2 yötä agilityn mm-kisojen finaaliin!! Sunnuntaina lähdetään aamuyöllä liikkeelle oikein bussikyydillä. Voi että tätä reissua on odotettu! Kaikki kivat frenditkin lähtee messiin! Maanantaina sitten tuskin ääntä enää lähtee kenestäkään...

Ja sitten niitä palkintoja...

Viikonlopun tarninan kerronta jatkuu siis nyt.

Sunnuntaina heräsin hiljaiseen taloon ja hiivin pihalle koirien kanssa vähin äänin. Auto starttasi kohti kisapaikkaa 7.45

Ensimmäisenä perille päästyäni tietysti katsoin radan, eikä siellä ollut sitä pelottavaa pussia. Jes! Mutta löytyy sieltä sentään pöytä, siis pöytä joka on nykyisten agiratojen muinasihistoriallinen jäänne..

Ilmoitin koiran paikalla olevaksi ja tein pienen veryttelyn. Kipinä oli hyvällä tuulella tänään. Lähdimme luokan loppupäässä. Jälleen hieman tahmea alku.. Puomin jälkeisen putken ulostulossa Kipinä on jotenkin hämillään ja katsoo tuomaria ja muita ihmisiä kehän reunalla ja käy kurkistamassa putkeen uudelleen. Tästä siis hyllylaudanpätkä nro 5. Loppu radasta menee loistavasti! Kipinä vaan ei aina ole hyvällä tuulella, se on herkkä ja se täytyy hyväksyä.

Ekan radan jälkeen laitan jälleen myyntiosastoa kasaan ja kohta jo Mari, Raika, Hermanni ja Kapo saapuvat kisapaikalle. Sää on aivan mahtava, aurinko paistaa täysillä.

Huomaa tulevaisuuden myyntitykki :) ( Kuva: H. Järvinen)

Toinen rata on hyppäri, profiili vaikuttaa kivalta ja sävelet on melko selvät jo ennen rataan tutustumista. Juosta pitää! Tälle radalle lähden ekana ja teemme taktiikanmuutoksen.. Mari veryttelee Kipinää n. 3 min rataantutustumisen aikana, juoksuttaa mulle koiran lähtöalueen lähelle, ikäänkuin harjoitus vain jatkuisi siitä. Otan Kipinän Marilta, annan yhden makupalan, otan remmin pois ja koiran syliin, menen nopeasti viivalle, tuomari on jo puhaltanut pilliin ja niin me menemme, yhdessä! Koira etenee kuin juna esteeltä toiselle ja maalissa tuloksena NOLLA! Wuhuu, hyvä Kipsu! Vain yksi koira on meitä 2 sekuntia nopeampi, joten sijoitus upeasti 2! Kipinä siis vastaa viikonlopun ekasta palkintopallipaikasta!

Mari on rohkeasti ilmoittanut Hermannin hyppyradalle mukaan.. Ja heti minien jälkeen Mari saa keskittyä koiraansa. Viretila on saatava sopivaksi ja koira rennoksi. Rutiineja on sen kanssa hyvä harjoitella jo alusta lähtien. Minä huolehdin Raikasta ja töistäni.
Hermanni lähtee luokan keskivaiheilla. Jännittää. Videokamerakin suostuu vihdoin yhteistyöhön. Ihanaa.
Mari tulee viivalle, koira näyttää keskittyneeltä. Ja sitten liikkeelle... eihän siinä ihminen kerkiä juuri kissaa sanoa kun parivaljakko on maalissa, tuloksena NOLLA! Siis mitä, NOLLA! Hermannin ja Marin toinen startti. Upeaa työtä. Isossa luokassa vain yksi on nopeampi ja niin Marin ja Hermannin sijoitus on hienosti 2! Upeaa!

Hermanni (Kuva: H. Järvinen)

Päivä jatkuu ihanan sään vallitessa työn merkeissä. Piu ja Mari pääsevät ekana viivalle. Älkää taaskaan kysykö mitä tapahtuu, mutta hyl napsahtaa jossain kohtaa.

Mä vedän vielä tämän radan Kapon kanssa, mutta kuinka ollakaan mun hermo ei pidä, yksi ohjausliike epäonnistuu ja plakkariin hyllylaudanpätkä nro6. Jep, jep. Rata tehdään kuitenkin ihan hyvin loppuun, kiva kipasu joka tapauksessa.

Pusu! ( Kuva: H. Järvinen)

Kolmostenkin viimeinen rata on hyppäri ja Mari saa kunnian (etukäteen sovitun) viedä sekä Piun, että Kapon. Ja rata on sellainen, noh, miten sen nyt sanois, haastavahko. Eiku oikeesti, haastava. Piu tienaa h, y, l - kirjaimia taas.

Mua jännittää Marin suoritus Kapon kanssa ihan pimeesti. Ja Mari vielä hiillostaa sanomalla että ottaa alun jännästi, noh, ota sinä alku jännästi joo, mulla on jännää ihan muutenkin! Voin kertoa, että Marin ja Kapon meno oli fantastista, siis kerrassaan. Jännitys tiivistyy, rata etenee, nollaa tehdään.........., mutta #/==(/rhbfjb***!!!=)¤¤&#(" viimeinen rima putoaa, jostain käsittämättömästä syystä. Jumaliste! Siinä pääsee kyllä erittäin painokelvottomat sanat myös allekirjoittaneelta.

Mitähän tähän nyt muuta sanoisi. Ei mitään. Kattellaan.

Kapo kepeillä (Kuva: H. Järvinen)

Videokamera ei myöskään näytä selkeää syytä riman pudotukseen, ohjaus toimii loppuun asti, mutta ehkä pieni nopeudenmuutos tapahtuu. Mene ja tiedä. Tämä on urheilua ja yhteistyötä koiran kanssa, ja kaikenlaista sattuu.
Silti suoritus näyttää oikeesti ihan helvetin hyvältä ja on vieläpä nopea, siis Kapoksi sairaan nopea, ajalla olis oltu neljäntenä ja se on neljänkymmenen koiran luokassa kova juttu!
Kiitos Mari hyvästä vedosta, ehkä sä pääset vielä kartturiksi Kapolle :)

Teletappiko?

Raika jo kysyy, että koska mennään kisoihin seuraavan kerran?

(Kuva: H. Järvinen)

Hyllytavaraa palkinnoille

Huoh, sanoisinko että astetta rankempi viikonloppu takana.

Kerrottakoon siis jälleen koko tarina..
Oli synkkä ja myrskyinen yö..., no niin Chevy käynnistyy liikkeelle lauantaina klo 4.30 syynä vain ja ainoastaan se, että mun piti olla kuuden aikaan Transpointin Tampereen terminaalissa hakemassa lähetystä, joka pelastaisi mun osaston pitämisen kisoissa. Ja siellähän minä. Ajelen kuormani kanssa kisapaikalle Hervantaan ja yritän nukkua, siis todellakin yritän, en siis nuku. Takkujen (siis Tampereen Koiraurhelijoiden) ihmisiä saapuu paikalle 7 jälkeen ja mä menen heti kyselemään osaston sijoituspaikkaa. Käyn Kapon ja Kipinän kanssa vähän lenkillä ja ryhdyn purkamaan kamoja autosta. Osasto on kasassa jonkun hetken päästä. Klo 9 alkaa ykkösluokat ja minit niistä viimeisinä. Rata vaikuttaa kivalta.



Kipinä haistelee veryttelyssä jonkin verran, eikä ole ihan niin vapautunut kuin toivoisin. Suoritus alkaakin vähän tahmeasti. Hyvä alku kaatuu kuitenkin siihen, että Kipinä ei halua mennä pussiin. Tehdään kuitenkin iloisena rata loppuun. Tästä siis hyllylaudanpätkä nro 1.



Toisella radalla on myös pussi, joten aavistan tuloksen melkein etukäteen. Muuten Kipinä kulkee oikein mainiosti. Toiselta radalta hyllylaudanpätkä nro 2.
Keskipäivän keskityn siis töihin ja tietysti koirien ulkoiluttamiseen. Sää on vähän surkea, vettä tihuttelee.



Mari, Raika ja Hermanni sekä Piu saapuvat mestoille neljän aikoihin.




Kolmosluokat alkavat maxeilla. Ihmisellä on jumalattoman huono muisti, en siis enää tarkasti tiedä mitä Kapon ja mun eka rata piti sisällään, mutta oletettavasti epäonnistuin yhdessä välistä vedossa ja tuloksena oli hyllylaudanpätkä nro 3.

Mari vetää tältä radalta Piun kanssa nollan, voi taitavuus! Ja sijoituskin hienosti neljäs!


Toinen rata päästään starttaamaan illan pimetessä. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikataulu on yli 2 tuntia myöhässä, joten tässä vaiheessa otetaan käyttöön se kuuluisa asenne...
Rupee jo heikompaakin hirvittämään kun on ollut kisapaikalla yhteensä lähes 16 tuntia..
Ennen viimeistä rataa saan kamat suunnilleen kasaan, eli työpäivän päätökseen.


Kapon kanssa rata lähtee varsin mainiosti liikkeelle, putkella hosun, ja saan koiran pakittamaan takaisin. Pujottelun ja aidan takaakierron jälkeisessä elämässä ei enää woima riitä muuttamaan koiran suuntaa ja tästä johtuen saamme hyllylaudanpätkän nro 4.


Mari taitaa saada Piulle hyllyn jo aika alussa rataa. Epäilemme jopa sitä, kuinka hyvin koirat oikeesti näki esteet tuossa valossa?


Klo 22 lähdetään Marin köörin kanssa ajamaan jo varsin tuttuun osoitteeseen, Hennalle.
Syömisen ja pikaisen suihkun sekä tietysti pienen jutustelun ja Raikan esiintymisen jälkeen ollaan valmiita yöpuulle ihan jokainen!

"Agilityvauva" Raika

Kipinöintiä!

Vauhdikas viikonloppu takana ja uutta viikkoakin eletty jo pari päivää.
Aika siis summata tapahtuneita asioita.

Keskiviikkona pidettiin oikeen kimppatreenit kentällä. Siellä oli suorastaan tungosta, kun paikalle saapuivat Kaisa, Wilma ja Winsky, Anne ja Rasseli, Sanna ja Rudi, Mari ja Hermanni, sekä minä, Kapo ja Kipinä.
Osa porukasta teki ensin meidän tiistain treenin ja sitten Anne kehitti meille toisen setin, jota jokainen teki kykyjensä mukaan. Kivaa oli oikeen olan takaa :)
Mun piti valitettavasti kiiruhtaa hiustenlaittoon, joten ylimääräistä aikaa ei ollut.

Perjantaina suunnilleen suoraan töistä kentälle. Siellä pyöri jo leirille saapunutta scapendoesporukkaa. Vedettiin sitten yks kaks treenit kilpaileville schapeille. Omilla vedin ihan pienet kipaisut. Mari teki treenit Piun kanssa ja koirassa oli virtaa, kertakaikkiaan!

Lauantaina yhden maissa ahtauduttiin (sanan varsinaisessa merkityksessä) Marin keltaiseen mondeoon jo käännettiin nokka kohti Nokiaa. Mukana siis Mari, Raika ja minä, sekä karvalapset Kapo, Kipinä, Hermanni ja Piu. Tunnelma oli siis todella tiivis, 4 koiraa ja 3 ihmistä + häkit + vaunut ynnä muut romut farmari-autossa :)
Kisapaikalla oli taas ihana Kirsu-edustus, Kirsi ja Emmi olivat jo ehtineet starttailla, tällä kertaa suorituksilla ei yltänyt palkintopallille, mutta Krista korjasi tilanteen Arskan kanssa maxi2-luokassa, ottamalla hienosti ekan nollan, sijoittuen toiseksi! Onnittelut vielä!

Piu pääsi viivalle ekana, ja nyt täytyy muistella mitä tapahtui, ai niin, se pikkupiru varasti lähdössä ja kuminauha kartturiin katkes siinä samalla, tuloksena hyl.
Kapon veryttely oli mielestäni sujunut suunitelman mukaan, niinpä menin luottavaisena starttiin. Rata oli mukava ja yhteistyö sujui.. NOLLA, jessus koira, TAAS NOLLA! :)

Toinen rata vaikutti myös erittäin haasteelliselta, loppusuoran alussa Mari sai Piun putkeen puomin sijaan, ja tuloksena tuomarin kädet ristissä, eli hyl. Voi Piu, sulla meni vähän liian aikaisin korvat kiinni.
No, Kapon suorituksen mokasin minä, aan alakontakti oli koskematon meidän jäljiltä ja siinä kuuluisan loppusuoran alussa koira valitsi oikean käteni sijaan vasemman ja kurkisti sinne putken toiseen päähän. Tuomarilta siis tuttu liike, eli ei merkintöjä tuloslistalle. Omia mokia molemmat, sitä ei käy kiistäminen.

Palasimme siis yhtä nollaa ja kolme hyllyä rikkaampina kotiin nukkumaan vähäksi aikaa.

Sunnuntai käynnistyi klo 6.00 kun hain Koirapajalta viimeiset tavarat ja lähdin Chevyllä poikien kanssa kohti uusia seikkailuja. Koiran kävelytyksen ja ilmojen jälkeen ei sitten muuta ehtinyt kun tsekata ykkösten radan profiilia. Kirsi oli onneksi mun henkisenä tukena starttaamassa Mersun kanssa mini1-luokassa ja Iinakin saapui Nemon kanssa paikalla maxeissa strattaamaan.

Heidi Viitaniemi oli tehnyt mukavanoloisen radan ja kymmenen koiran jälkeen oli mun ja Kipinän vuoro. Mitä tekee koira, kipittää kaiken minkä pääsee ja menee niin mainiosti, että mä olin ihan onnesta soikeena :) Maalissa totean, että NOLLA tulee, aika on -13,jotain! Aikalailla meinaa olla hymy korvissa. Kipinä tekee luokan ainoan NOLLAN, eli huimalla ajalla irtoaa ihan luokkavoitto, se on jotain meille se!

Eipä aikaakaan kun tulee ohjelmaan jo päivän toinen startti, tällä kertaa hyppyrata. Vähän meinaa jännittää, että miten homma sujuu, kun niitä Kipinän rakastamia kontakteja ei radalta löydy..
Mutta Kipinä taitaa nykyään tykätä myös muista esteistä.. Radan lopputuloksena NOLLA!
Äijä tekee tuplanollan, hei KIITOS! Varsinaista KIPINÖINTIÄ!
Sijoitus on 4.
Nyt siis plakkarissa kolme nollaa, mutta kakkosiin nousua ei tapahdu, kun kaksi niistä nollista on hyppäreiltä. Seuraavia kisoja odotellessa...
Kirsi oli kuullut yleisön joukosta pohdintaa siitä, mitä Kipinä mahtaa radalla tehdä, kun meidän kisa-ura alkoi kesäkuussa Nokialla kahden radalta karkaamisen merkeissä. No, nyt oli tulos "hiukan" toinen. Mä olen niin ylpeä tuosta pienestä mustasta otuksesta!

Mari pyyhältää paikalle tuhatta ja sataa, yhtä tervettä lehmävasikkaa rikkaampana ja hässäkästä ei tule ollenkaan niin paha kun luulin. Mari ottaa paperit ja Hermannin, mä huolehdin Raikasta. Hermanni on maxi1-luokan hyppyradalla viivalla ja sekös jännittää. Oi, oi.
Mari saa koiran loistavaan viretilaan ja hyvinhän Hermanni menee, yksi aidan ohitus tapahtuu, yksi rima putoaa ja pujottelussa tulee kiepsahdus, mutta aika on huikea ja meno näyttää agilityltä! Hyvä Hermanni, siitä se lähtee!

Ykkösten jälkeen onkin töiden vuoro. Auto on koiratavaraa täysi ja ryhdyn nopeasti purkamaan tavaroita esille, pidän siis liikkeeni myynti-osastoa kisoissa. Vastaanotto on hyvä ja niin tavara vaihtaa omistajaa. Kiitos kaikille asiakkaille!

Päivä menee nopeasti ja neljän jälkeen on jo kolmosluokkien vuoro.
Mari parantaa suhdetta Piun kanssa ja hyvinhän se paranee, kaikki langat ovat käsissä ja tuloksena NOLLA! Hyvä Piu ja Mari.
Kapon kanssa tehdään lisää hyllytavaraa, mutta älkää hyvät ihmiset enää kysykö, missä kohtaa se tuli, ei ole meinaan mitään muistikuvaa.

Toinen rata vaikuttaa, no miten sen nyt nätisti sanois, kettumaiselta :)
Mari huutaa "hei koira!" kun Piu meinaa tehdä omia valintoja, vaan loppuun asti menevät Marin määräämää reittiä ja tuloksena NOLLA! Siis TUPLANOLLA ja se on kolmosissa kova saavutus!

Kapon kanssa teen muutaman hieman erikoisen ohjausvalinnan, jotka kuitenkin osoittautuvat oikeiksi. Anna Kapo anteeksi että mä seison pujottelun edessä, vaikka sun olis pitäny sinne päästä ;) Eli hyvän alun jälkeen mun askelmerkit ei mene ihan kohdilleen ja pujottelusta yksi virhe, siis täysin minun virheeni, yhdessä kiinniotto-tilanteessa saan myös riman alas, se on kyllä harvinaista. Lopun epämääräiset takaa, sivusta, sieltä täältä -kieputukset onnistuvat ja olemme maalissa siis kympillä. Hyvä veto!

Koirien jäähdyttely ja huolto sujuu hyvin ja sitten pakataan kaikki tavarat autoihin ja lähdemme seikkailemaan kohti kotia.. mutta se on jo toinen tarina se ;)
Noh, uteliaille mainittakoon, että se sisälsi poliisisaattueessa ajoa moottoritiellä ja yhden rikesakon... Marilta voi kysyä lisää. Minähän ajoin eri autoa, enkä ole osallisena tapahtumaan.

Nollasta kymmeneen..

Agiliidon täyteinen viikonloppu takana ja nyt on aikaa summata kaikki tapahtumat yhteen nippuun.
Aloitetaan vaikka perjantaista, kävin kentällä vetämässä nopeahkon pätkän molemmilla pojilla. Mari ja Raika olivat paikalla Hermannin kera. Yllättäen (!) saatiin TAAS vettä niskaan.

Raika

Ehdin valoisan aikaan kotiin ja suuntasin Kapon ja Kipinän kanssa rantaan. Koirat saivat taas levittää hiekkakasaa (lapsityövoimaa?) ja mä heitin uistinta. En varmaan kymmentä heittoa enempää ehtinyt kun hauki nappas kiinni. Olihan se aavistuksen pieni, mutta uistin oli niin syvällä sen suussa, että ei ollut mitään muuta mahdollistuutta kun kalauttaa henki pois ja perkaustoimien jälkeen saatella kala voin ja suolan kera pannun kautta lautaselle. Nam! Uistin R.I.P. eli ahneuksissani heitin vielä ja sinne se jäi johonkin uppotukkiin kiinni. Mä kylvän kyllä noita uistimia ihan työkseni, mutta minkäs teet kun vanhassa sahan rannassa heittelee.

No niin kalasta Vaasaan. Lauantaina aamupäivällä starttasin liikkeelle, ajelin ihanaa maalaisreittiä Jalasjärven kautta Vaasaan. Sää oli hieno. Perillä kisapaikalla hoidin ilmoittautumisen ja totesin että aikataulu mättää jo tässä vaiheessa..

Ensimmäisellä lenkillä koirien kanssa kohtasimme mukavan moottoripyöräpoliisin, joka kertoi että kohta tulee paljon juoksijoita, onneksi ehdimme alta pois, menossa oli varmaan joku maraton ja niitä juoksijoita oli paljon, siis satoja, satoja.

Veryttelyesteitä oli ihan muutama ja ne oli sellaisella postimerkin kokoisella nurmiläntillä, joten päädyin leikkimään Kapon kanssa jalkapallokentälle. Heittelin lelua ihan urakalla, että saa koiran sopivaan vireeseen. Muutama kävelytyskin tuli tehtyä vielä kaupan päälle, kun aikaa oli. Eka rataantutustuminen piti olla 14.35, niin se oli 16.10

Sari Mikkilän rata vaikutti ihan kivalta. Lähtöä mietin jo rataantutustumisessa moneen kertaan, ja niinhän siinä kävi, että mokasin, koira tuli kakkoshypyltä jaloille ja kosketuksesta vitonen, voi perkele sanon minä! Koira teki loistavaa duunia ja loppuradalla oma sijoittuminen onnistui mielestäni hyvin. Tein yhden puomijälkeisen elämän todella riskillä, mutta niin vain koira haki pussin ja meni putkeen ja mä ehdin hyvin ottamaan sen haltuun ja viemään toisen putken oikeaan päähän. Hyvä Kapo, ja anteeksi ;) !

Toinen rata oli hyppäri, tuomarina Vesa Sivonen. Rt piti olla 16.30, todellisuudessa se oli 18.10. Mokasin yllättäen muutaman kohdan, Kapo meni aika lopussa putkesta ohi, kun en vaan taittanut tarpeeksi, ja sitten putken jälkeen en vienyt tarpeeksi pitkälle ja koira ehti tulla hiukan liikaa mua kohti, tulos siis 10, mutta koira vetää edelleen hyvin!

Joskus kannattaa lähteä yksin liikkeelle, juuri ketään tuttuja ei ollut paikalla kun menin, mutta kummasti oli muutama uusi agituttu kun pois lähdin. Ps. Nähdään siellä Lagun kisoissa!

Vaasasta suoraa tietä kohti Kokkolaa, majoittuminen jo tutuksi tulleeseen Nukkumattiin, pientä iltapalaa, koirien ulkoilutusta, ja sitten suihkun kautta peiton alle. Pakollinen BB piti tietysti vahdata ja unen saamisessa oli suuria vaikeuksia, eli nukuin surkeen huonosti. Oliko nyt täysikuu?

Sunnuntaina kuitenkin hyvällä fiiliksellä aamutoimiin ja koirien kanssa ulos. Hitsin hitsi ku melkeen päästiin auton laseja skrapaamaan. Nurmikot oli ihan jäässä. Aamu oli hieno, aurinko alkoi jo lämmittää kun menimme kisapaikalle. Öh, olin ehkä "vähän" ajoissa, joten koirat lenkille.

Ilmojen jälkeen otin Kipinän kanssa vielä suhdetoimintakävelyn ja näyttihän se suhde toimivan ;) Kipi oli oikeen tsäpäkkänä.

Rataa tuli silmäiltyä heti kun sitä alettiin rakentaa ja kivalta näytti. Mini 1 rt oli 10.00, sävelet oli melko selvät, kun rata oli oikein passeli ykkösille, pikkuisen piti miettiä tarkkaa vientiä kun putki oli a-esteen alla ja Kipinä tunnetusti tykkää kontakti-esteitä paljon.

Rataan valmistautuminen meni lähinnä siihen, että piti saada oma viretila oikeaksi, miks kukaan ei tullu ottamaan sitä jännitystä multa pois?

Lähdettiin Kipinän kanssa radalle luokan viimeisinä, eli numerolla 7. Pikkumusta kulki oikein loistavasti, pujottelun aloituksen menin sössimään :( Mutta hyvällä yhteistyöllä kipaistiin ja läheltä liippas nolla taas, tuloksena siis vitonen. HYVÄ KIPINÄ!

Toinen rt oli 11.20 ja jälleen Jokisaaren Minna oli tehnyt oikein mentävän pätkän. Nyt onnistui pujottelu, mutta a-esteen jälkeisellä takaakierto aidalla ohjasin koiran pikkusen liian pitkälle ja sitten aan alla ollutta putkea Kipi ei muka löytänyt vaan juoksi sillain koppoti koppoti vaan sen putken vierestä. Loppusuora keinu ja pari aitaa olivat kyllä parasta Kipinää :)
Tulos siis 10 ja sijoitus 4. Tyytyväinen saa olla!


Kipinän ratojen jälkeen käytiin yhteislenkillä ja sitten alkoikin varsinainen odottaminen, eli Kapon ekaan rataan oli tässä vaiheessa aikaa 3t 40min. Hoh hoijaa, sen siitä saa kun toinen koira on ykkösissä ja toinen kolmosissa.
Kummasti se aika siinä kului, katselin kaikessa rauhassa kakkosluokkia ja vähän ennen kolmosten alkua kävin Kapon kanssa veryttelemässä ja leikkimässä. Lähtölistoissa olin toisena, joten siirsin Kapon häkkimajoitukseen lähelle kenttää, se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä kävi niin että luokan eka oli pois.

Rt alkoi ajallaan 15.25 ja hyvän suunnitelman luomisen jälkeen olimme valmiita viivalle. Normaalit rutiinit pusuineen ja sitten menoks. Koira on loistava, muutama ehkä vähän harhateille johtava kaarros tulee, mutta maalissa olen tyytyväinen. Tuloksena kuitenkin 5 ja en tässä vaiheessa yhtään tiennyt mistä se tuli. Epäilin aan alastuloa, jossa tuomari oli mun varsin pienen (!!) perseen takana ja Kapo tasan tarkkaan otti sen kontaktin, mutta mitäpä pienistä, agility on osa elämää! :) Ja tuomarin homma ei ole helppo. Sijoitus kuitenkin 4. Loistavaa, Kaapeli!
Jäähdyttelyn jälkeen alkaa jo valmistautuminen seuraavaan rataan.
Toinen rt on sekin minuutilleen aikataulun mukaan 17.10 Alkuradan mielenkiintoinen aita ja 3 kertaa samaan putkeen - hässäköinti saa kyllä pään pyörälle. Muutama muukin tiukka paikka radalla on, niinkuin asiaan kuuluu.

Jälleen ensimmäisenä viivalle ja NOLLA napsahtaa! Sviddu, tuloksia tulee vaikka ei niin paljon edes yritä (tai ainakaan mitään en tunnusta)!!!
Thanks, my boy! ! Olet kultainen!!


Viivalla on 17 starttaajaa ja vain yksi on meitä parempi ja tälle voittajalle ihan oikeasti suon kyseisen ykköspaikan, siinä meinaan tuli suomen ensimmäinen agilityvalio - pinseri! Onnittelut heille vielä!


Auto starttaa kohti kotia ja sekä pojat että minä olemme varmasti tyytyväisiä viikonlopun retkeen. Ja tässä vielä ne kaikki tärkeät lukemat: 5-10-5-10-5-0
Ei huono!

Marsuja!

Sunnuntaina kotiin palatessa mukana oli kaksi uutta perheenjäsentä, ne on ne meidän tytöt :)

Pienlemmikkien hankinta on ollut suunitelmissa jo pitkään ja nyt haaveesta tuli totta. Marsut saivat hienon asumuksen Koirapajan toimistoon. Eikä kyseessä ole mikään pikkuhäkki, vaan isohko pentu-aitaus. Kyllä siellä kelpaa vipeltää. Tyttöjen kotiutuminen on sujunut todella hyvin. Olen hemmotellut niitä isolla kasalla kuivaa heinää, siitä kasasta tosin tuli enemmän pesä ja piilopaikka. Lisäksi ovat saaneet pellettejä, kurkkua, tuoretta ruohoa pihalta, kerppuja jne. Joka päivä olen niitä myös käsitellyt ja muutenkin yrittänyt viihdyttää. Mutta luulen, että nauttivat olostaan kyllä ihan täysillä, kovasti ainakin meno maistuu välillä!

Ruskea-valkoinen tyttö uudessa asunnossaan.

Ruskea tyttö. Mahasta näkyy, että tuoretta ruohoa on syöty koko kesä. Nyt siis ollaan laihiksella, niinkuin normaaliin syksyyn aina kuuluu!

Suurin ongelma tällä hetkellä on se, että niillä ei ole nimiä! Miten voi olla ihminen niin surkea, ettei keksi kahta nimeä. Auttakaa mua tässä asiassa hyvät blogin lukijat! Ideoita kehiin. K.lla alkavat nimet olis hakusessa, eikä sitten mitään Kyllikkiä ja Kaarinaa. ;)

Mutta on tässä muutakin tehty kun vain marsuja hyysätty. Maanantaina pieni agilitytreenin tapainen. Kapon kanssa lähitaistelua ja lyhyitä teitä.. Hiki mulle ainakin tuli. Ja ehkä Mari-goutsi löysi meille punaisen langan nyt. Toivottavasti. Tästä on hyvä jatkaa! Kipinä kipaisi normaaliin tyyliin, pujottelussa meillä oli joku hässäkkä, mut ei mitään isompaa muuten. Lopuksi ehdin vähän napsia kuvia, kohteena Peikko.

Koiraa ei vahingoitettu kuvia otettaessa :) Kyseessä normaali letkajenkka by Peikko ja Mari.

Illalla ehdin rantaan heittämään uistinta, pojat oli mukana menossa, iso hiekkakasa sai kyytiä, kun ne vähän juoksi :) Kala oli mennyt kotiin, eli ei saalista.

Tiistaina kauheen huushollin puunaamisen jälkeen lähdin iltahämärissä kentän suuntaan. Kävin lähinnä lenkillä. Kapolla tein yksittäiset kontaktitreenit ja Kipinä vaan pujotteli. Mari tuli vielä mestoille ja heitti Hermannilla vähän isomman setin. Mä olen niin kateellinen sen koiran kuuliaisuudesta, jessus, siitä tulee vielä hyvä! Hermanni on aloittanut liitämisen vasta kesäkuussa, ei kyllä uskois. Mutta tokihan tolla treenimäärällä tuloksia syntyis kaikille koirille.

Leppoisa sunnuntai

Yöllinen tanssireissu vaati tietysti veronsa ja kello näytti yli kymmentä kun Kapon tehokas herätys sai mut liikkeelle. Henna oli jo käyttänyt kaikki koirat pihalla. Päivä alkoi kahvin keitolla ja valokuvauksen suunnittelulla. Aurinko paistoi oikein ihanasti, siis aurinko, se sellainen valo joka yleensä kesällä paistaa :)
Henna otti oikein onnistuneita kuvia, vaikkakin sain kuulla pientä naputusta siitä, että mitä ihmettä mun hyvät kameravehkeet tekee Virroilla. Tyydyimme siis ihan perusvärkkiin.

Riisi, Kapo, Piu ja Kipinä (Kuva Henna Järvinen)

Koiratkin nauttivat hyvästä säästä, Riisi ja Kipinä innostuivat kunnon paini-otteluun.

Riisi ja Kipinä, kaksi mustaa :) (Kuva Henna Järvinen)

Päivä eteni vauhdilla ja ruuan jälkeen olin valmis kotimatkalle, poikien ja tyttöjen kanssa. Tytöt ovat siis aiemmin nimikkeellä "uudet karvaiset" esiintyneet marsut. Kameran välijohdon puuttuessa en valitettavasti vielä tänäänkään saa uusia kuvia tähän.

Hennalle ISO KIITOS viikonlopun majoituksesta ja muusta huollosta, sekä tietysti aivan valloittavista marsuista. En olis ikinä uskonu, että tykkään niistä noin paljon!


Päädyimme Orivedeltä suoraan Vaskivedelle viemään Heikille ruokaa puimuriin, raukka oli tehny töitä koko päivän, eikä kukaan ollut edes eväitä tuonut. Koirat saivat siis melkein tunnin veryttelevän lenkin sänkipellolla ja tuntui virtaa vielä riittävän. Pellolta tulin Koirapajalle majoittamaan tytöt uuteen kotiin ja tekemään vähän töitäkin samalla. Marsut käyttäytyivät yllättävän rohkeasti, heinäkasa sai suuren suosion ja kyllä ne kummasti jo tutkivat ympäristöä. Oli tosi kiva katsella niiden puuhailua.

Rusina-vanhus oli pärjännyt mainiosti Heikin hoidossa. Ilta meni normaaleissa merkeissä, kalastamaan en ehtinyt, vaikka toiveissa oli. Koirat oli selvästi väsyneitä, ruuan jälkeen meillä makoili vaan karvakasoja ihan levyinä.

5, 0, 0, 10

Siinä viikonlopun tärkeimmät lukemat! WUHUU, schipperke-Kipinä vastasi siis kahdesta ensimmäisestä numerosta ja kysymys on tietysti agilitystä, jossa nolla on erittäin hyvä lukema :) Kaksi jälkimmäistä, siis nolla ja kymppi kuuluvat kelpie-Kapon saavutuksiin. Mutta...

...alkakoon tarina ihan alusta.

Lauantaina mersu starttasi kotipihasta klo 7.05 kohti Orivettä. Kisapaikalla olivat samaan aikaan myös Hanna, Kirsi ja Iina, kaikki siis Kirsulaisia. Ja sitten tulivat vielä Emmi ja Päivi. Meillä oli siis oikein mahtava joukko oman seuran jäseniä kisoissa mukana. Ilmojen jälkeen lenkki koirien kanssa, häkit ja muut kamat kuosiin, numerolappujen kiinnittelyä ja radan ihmettelyä. Mini 1-luokka aloitti, pääsimme siis heti rataan tutustumaan. Seppo Savikko oli rakentanut oikein mukavan ja mentävän radan. Kyllähän siinä päässä pyöri asioita jos toisia, mutta päällimmäisenä tietysti kysymys, mikä fiilis, Kipinä?

Viivalle lähdin todella rentona, tarkoituksella. Kipinä vastasi loistavalla menolla, siis aivan loistavalla! Loppupuolella rataa oli mutkaputki jonne tultiin ihan sivusta, siinä mun törkkääminen pikkuisen epäonnistui ja Kipinän hyvä sukellus ei ihan onnistunut, n. 3 cm putken ohituksesta siis vitonen, mutta pääasia oli että koira kulki, ja kulkihan se, meillä oli niin kivaa radalla!

Medit ja maxit jatkoivat, vielä ei auennut oman seuran jäsenille tie palkintopallille.

Toinen startti oli yhdentoista aikoihin, nyt vuorossa hyppyrata. Tuomarina Johanna Nyberg ja ihan tavallinen 1-luokan hyppäri kyseessä, vasta 6 esteen jälkeen ensimmäinen kääntö, nyt siis pitäisi juosta! Koira tuntui edelleen virkeältä ja hyvältä veryttelyssä, radalle pääsimme aivan luokan loppupäässä. Hypyt kulkevat, ja kontaktiesteiden puuttumisesta huolimatta Kipinä iskee tassua toisen eteen. Suoritus on mielestäni mallikelpoista joka sekunti, kahdella aidalla kannustin oikein paljon, ettei vaan vauhti hyydy ja niin maali oli nenän edessä aiemmin kuin huomasinkaan.. Kipinä, KIITOS upeasta nollasta!
Palkintopallin 1. paikalla ovat oman seuran Kirsi ja Mersu, ja minä ja Kipinä heti kakkosina. MAHTAVAA! :)

Kipinä poseeraa ( Kuva Henna Järvinen)

Lähden kaupan kautta Hennan luo muutamaksi tunniksi. Mari ja Raika tulevat myös, kera Pandan ja Hermannin. Siinä meillä sitten 6 koiran lauma pyörii hetken. Näen myös uudet karvaiset lemmikit ensimmäistä kertaa, voi että ne ovat kauniita! Valmistan pikaista lounasta ja syömisen ja kahvin jälkeen lähteekin 3 auton karavaani takaisin kisapaikalle. Kisojen aikataulu mättää jonkinverran jo tässä vaiheessa..

Panda

Mari ja Piu-schapendoes pääsevät kolmosten radalle ensin, Seppo Savikko on tuomarina. Piu tekee vitosen puomin alastulolta, se päättää hypätä ihmeellisesti sivuun, kai sitä häiritsi putki puomin alla. No, hyvä veto jokatapauksessa!

Maxien rataantutustumisessa pyörii 30 ohjaajaa radalla, meinaa olla käsiä toisten sylissä välillä :) Kapon ja mun starttivuoro on puolen välin jälkeen. Veryttelyssä kävin jo medien aikaan ja sitten Kirsi ystävällisesti leikki Kapon kanssa narulelulla hyvän tovin. Koira on siis hyvässä vireessä. Muutama koira ennen meitä menen lähtöalueelle keskittymään ja keräämään latausta, lähtöviivalle, koiralta panta ja remmi pois... tuomari palaveeraa vielä ylituomarin kanssa edellisestä suorituksesta ja sitten toimitsija huomaa, että pituus ei ole kunnossa. Mä otan koiran pois viivalta ja odotan lähtölupaa. Pilliin vihellys tulee ja menen uudelleen viivalle, pusu Kapolle "mennään yhdessä" ja sitten jätän sen istumaan. Rata lähtee kivasti neljällä aidalla ja mukavalla taitolla pujotteluun, siitä sitten vauhdikkaat etenemiset putki, okseri, pari aitaa ja keinu, mutkaputkeen aita ja takaakierto, puomi, lähetys muurille, koira hukkuu hetkeksi, mutta tulee aita, a, pituus hyvin, sitten tiukkaa tilannetta aita ja takaheitto aidalle, rengas ja aita. NOLLA! KIITOS, Kapo, olet mahtava!

Kapo (Kuva Henna Järvinen)

Ennen toista rataa varmistuu illan suunnitelma. Rönni kutsuu..

Piun ja Marin vuoro jälleen ekana. Mujusen Salme on tehnyt sellaisen hyppyradan, että heikompaa olis hirvittäny. Kuinka lujaa ihminen voi juosta takaperin? Montako edestä leikkausta voi tehdä pyörtymättä? :) Siinä on sellainen pala purtavaksi, että oksat pois!

Mari tsemppaa Piun hyvään menoon ja tuloksena vitonen, yksi aidan ohitus. Voi kiesus kun on nollat nyt tiukassa!

Ilta pimenee ja kylmenee, aikataulu myöhässä 1,5 tuntia. Jostakin kuitenkin tsemppi löytyy ja teen pätöksen, että koira pysyy käsissä ja me tehdään se rata. Prkl.
Kapon lähtövuoro on aika alkupäässä, joten koira käteen ja keskittymään. Jessus, tästä ei voi tulla hauskaa. Lähtöviivalla normaalit rutiinit ja sitten oli mentävä! Ekaan putkeen sukellus tapahtui hiukan sivusta, mutta en tiedä tuomarin mielipidettä asiasta, putken jälkeinen pakotettu edestä leikkaaminen ei onnistu, annan Kapon mennä pujotteluun suoraan, sitten putki ja putki, vitsi jätkä kääntyy! Hyppy, välistä veto, hyppy, sitte hirveä "suora", muuri ja 3 aitaa, tiukka haltuunotto, pieni pyörähdys, lopussa pari mielenkiintoista takaa kiertoa, ja hyppy. Me selvittiin siitä! Mari sanoo, että kymppi tuli, okei ei siinä mitään. Toisen hyväksyn, mutta toinen vitonen on kyllä ihan puppua, sen todistaa myös videokamera. Mutta hyvä näin, mä olen koiraan todella tyytyväinen, se vetää aina hyvin! :)


Lopputoimet kisapaikalla ja sitten meikä häipyy poikien kanssa. Mari ja Raika lähtevät kohti kotia. Henna on mennyt jo edeltä ja minä ajan hullun kiireellä Hennalle, täytyyhän tansseihin ajoissa ehtiä.. Pikainen, hyvin pikainen laittautuminen ja niin olemme matkalla. En ole kertaakaan tämän kesä aikana käynyt Rönnillä ja nyt on kyllä paras aika paikata tilanne, lavatanssit ja Janne Tulkki. Tarviiko mun kertoa enempää ;) ?



Yöllä käytetään koirat vielä pihalla ja yhden siiderin jälkeen painutaan nukkumaan.
Sunnuntaina on päivä uusi, ja sillonkin ehtii tapahtua kaikenlaista.