Kipinöintiä!

Vauhdikas viikonloppu takana ja uutta viikkoakin eletty jo pari päivää.
Aika siis summata tapahtuneita asioita.

Keskiviikkona pidettiin oikeen kimppatreenit kentällä. Siellä oli suorastaan tungosta, kun paikalle saapuivat Kaisa, Wilma ja Winsky, Anne ja Rasseli, Sanna ja Rudi, Mari ja Hermanni, sekä minä, Kapo ja Kipinä.
Osa porukasta teki ensin meidän tiistain treenin ja sitten Anne kehitti meille toisen setin, jota jokainen teki kykyjensä mukaan. Kivaa oli oikeen olan takaa :)
Mun piti valitettavasti kiiruhtaa hiustenlaittoon, joten ylimääräistä aikaa ei ollut.

Perjantaina suunnilleen suoraan töistä kentälle. Siellä pyöri jo leirille saapunutta scapendoesporukkaa. Vedettiin sitten yks kaks treenit kilpaileville schapeille. Omilla vedin ihan pienet kipaisut. Mari teki treenit Piun kanssa ja koirassa oli virtaa, kertakaikkiaan!

Lauantaina yhden maissa ahtauduttiin (sanan varsinaisessa merkityksessä) Marin keltaiseen mondeoon jo käännettiin nokka kohti Nokiaa. Mukana siis Mari, Raika ja minä, sekä karvalapset Kapo, Kipinä, Hermanni ja Piu. Tunnelma oli siis todella tiivis, 4 koiraa ja 3 ihmistä + häkit + vaunut ynnä muut romut farmari-autossa :)
Kisapaikalla oli taas ihana Kirsu-edustus, Kirsi ja Emmi olivat jo ehtineet starttailla, tällä kertaa suorituksilla ei yltänyt palkintopallille, mutta Krista korjasi tilanteen Arskan kanssa maxi2-luokassa, ottamalla hienosti ekan nollan, sijoittuen toiseksi! Onnittelut vielä!

Piu pääsi viivalle ekana, ja nyt täytyy muistella mitä tapahtui, ai niin, se pikkupiru varasti lähdössä ja kuminauha kartturiin katkes siinä samalla, tuloksena hyl.
Kapon veryttely oli mielestäni sujunut suunitelman mukaan, niinpä menin luottavaisena starttiin. Rata oli mukava ja yhteistyö sujui.. NOLLA, jessus koira, TAAS NOLLA! :)

Toinen rata vaikutti myös erittäin haasteelliselta, loppusuoran alussa Mari sai Piun putkeen puomin sijaan, ja tuloksena tuomarin kädet ristissä, eli hyl. Voi Piu, sulla meni vähän liian aikaisin korvat kiinni.
No, Kapon suorituksen mokasin minä, aan alakontakti oli koskematon meidän jäljiltä ja siinä kuuluisan loppusuoran alussa koira valitsi oikean käteni sijaan vasemman ja kurkisti sinne putken toiseen päähän. Tuomarilta siis tuttu liike, eli ei merkintöjä tuloslistalle. Omia mokia molemmat, sitä ei käy kiistäminen.

Palasimme siis yhtä nollaa ja kolme hyllyä rikkaampina kotiin nukkumaan vähäksi aikaa.

Sunnuntai käynnistyi klo 6.00 kun hain Koirapajalta viimeiset tavarat ja lähdin Chevyllä poikien kanssa kohti uusia seikkailuja. Koiran kävelytyksen ja ilmojen jälkeen ei sitten muuta ehtinyt kun tsekata ykkösten radan profiilia. Kirsi oli onneksi mun henkisenä tukena starttaamassa Mersun kanssa mini1-luokassa ja Iinakin saapui Nemon kanssa paikalla maxeissa strattaamaan.

Heidi Viitaniemi oli tehnyt mukavanoloisen radan ja kymmenen koiran jälkeen oli mun ja Kipinän vuoro. Mitä tekee koira, kipittää kaiken minkä pääsee ja menee niin mainiosti, että mä olin ihan onnesta soikeena :) Maalissa totean, että NOLLA tulee, aika on -13,jotain! Aikalailla meinaa olla hymy korvissa. Kipinä tekee luokan ainoan NOLLAN, eli huimalla ajalla irtoaa ihan luokkavoitto, se on jotain meille se!

Eipä aikaakaan kun tulee ohjelmaan jo päivän toinen startti, tällä kertaa hyppyrata. Vähän meinaa jännittää, että miten homma sujuu, kun niitä Kipinän rakastamia kontakteja ei radalta löydy..
Mutta Kipinä taitaa nykyään tykätä myös muista esteistä.. Radan lopputuloksena NOLLA!
Äijä tekee tuplanollan, hei KIITOS! Varsinaista KIPINÖINTIÄ!
Sijoitus on 4.
Nyt siis plakkarissa kolme nollaa, mutta kakkosiin nousua ei tapahdu, kun kaksi niistä nollista on hyppäreiltä. Seuraavia kisoja odotellessa...
Kirsi oli kuullut yleisön joukosta pohdintaa siitä, mitä Kipinä mahtaa radalla tehdä, kun meidän kisa-ura alkoi kesäkuussa Nokialla kahden radalta karkaamisen merkeissä. No, nyt oli tulos "hiukan" toinen. Mä olen niin ylpeä tuosta pienestä mustasta otuksesta!

Mari pyyhältää paikalle tuhatta ja sataa, yhtä tervettä lehmävasikkaa rikkaampana ja hässäkästä ei tule ollenkaan niin paha kun luulin. Mari ottaa paperit ja Hermannin, mä huolehdin Raikasta. Hermanni on maxi1-luokan hyppyradalla viivalla ja sekös jännittää. Oi, oi.
Mari saa koiran loistavaan viretilaan ja hyvinhän Hermanni menee, yksi aidan ohitus tapahtuu, yksi rima putoaa ja pujottelussa tulee kiepsahdus, mutta aika on huikea ja meno näyttää agilityltä! Hyvä Hermanni, siitä se lähtee!

Ykkösten jälkeen onkin töiden vuoro. Auto on koiratavaraa täysi ja ryhdyn nopeasti purkamaan tavaroita esille, pidän siis liikkeeni myynti-osastoa kisoissa. Vastaanotto on hyvä ja niin tavara vaihtaa omistajaa. Kiitos kaikille asiakkaille!

Päivä menee nopeasti ja neljän jälkeen on jo kolmosluokkien vuoro.
Mari parantaa suhdetta Piun kanssa ja hyvinhän se paranee, kaikki langat ovat käsissä ja tuloksena NOLLA! Hyvä Piu ja Mari.
Kapon kanssa tehdään lisää hyllytavaraa, mutta älkää hyvät ihmiset enää kysykö, missä kohtaa se tuli, ei ole meinaan mitään muistikuvaa.

Toinen rata vaikuttaa, no miten sen nyt nätisti sanois, kettumaiselta :)
Mari huutaa "hei koira!" kun Piu meinaa tehdä omia valintoja, vaan loppuun asti menevät Marin määräämää reittiä ja tuloksena NOLLA! Siis TUPLANOLLA ja se on kolmosissa kova saavutus!

Kapon kanssa teen muutaman hieman erikoisen ohjausvalinnan, jotka kuitenkin osoittautuvat oikeiksi. Anna Kapo anteeksi että mä seison pujottelun edessä, vaikka sun olis pitäny sinne päästä ;) Eli hyvän alun jälkeen mun askelmerkit ei mene ihan kohdilleen ja pujottelusta yksi virhe, siis täysin minun virheeni, yhdessä kiinniotto-tilanteessa saan myös riman alas, se on kyllä harvinaista. Lopun epämääräiset takaa, sivusta, sieltä täältä -kieputukset onnistuvat ja olemme maalissa siis kympillä. Hyvä veto!

Koirien jäähdyttely ja huolto sujuu hyvin ja sitten pakataan kaikki tavarat autoihin ja lähdemme seikkailemaan kohti kotia.. mutta se on jo toinen tarina se ;)
Noh, uteliaille mainittakoon, että se sisälsi poliisisaattueessa ajoa moottoritiellä ja yhden rikesakon... Marilta voi kysyä lisää. Minähän ajoin eri autoa, enkä ole osallisena tapahtumaan.