Perjantai, perjantai, perjantai, voisko paremmin kuvata tätä paskaa päivää. Ilmakin on ku, sanonko mistä. No, niin positiivinen asenne nyt ;)
Kello soi 7.00 joo, olihan sitä tullut "nukuttua" ainaki vähä. Oli kyllä silmät niinku sialla aamulla. Ei sitä kestä yövalvomista enää tässä iässä. Ei Kapo mua valvottanu, vaan noi muut. Rusina raukka oli ahdistettu sohvan ja pöydän väliin, eikä päässy sieltä omin avuin pois jne. Heräsin monen monta kertaa siis erilaisiin ääniin ja kävin tarkistelemassa tilannetta. Kapo oli yksin rauhassa portin takana. Nukkui ihan rauhassa. Aamulla oli jossain vaiheessa vähä pakertanu öljyä lattialle, siinä kaikki.
Ai niin, en varmaan illalla kirjoittanu, että se joi 2,5dl Nature Dietillä maustettua vettä. Ja kuumetta ei ollut, lämpö 38,49
Yöllä ei ollut juonut yhtään.
Illalla tehty päätös lähteä vailla eläinlääkärin aikaa kohti Seinäjokea siis piti ja niin me läksimme pimeään aamuun. Reissu alkoi hyvin, 1km jälkeen muistin, että ainoa asia joka piti aamulla muistaa, eli jätä työmaan avain kotiin, unohtui. Eiku takasi.
Sitten oli tietysti auton tankki tyhjä, nesteelle, siis ihan väärään suuntaan tankille. Hain sieltä myös kahvin mukaan, niin sai vähä silmiä auki. Vettä satoi aivan jumalattomasti! Ja lämpöä 2 astetta. Ei paljon naurattanu. Pääsin reilut 25 km, niin alkoi olla räntää tiellä ja mersussa kesäkumit... Virtain rajan ohitettuani, oli nopeus oikeestaan max 60 km / h ja loskaa tiellä aivan hirveesti. Sitten tein ratkaisun, että käännyn takasi, mulla oli kuitenki Sjokee matkaa n. 50 km ja takasinki olis pitäny päästä. Tunti meni aikaa tosiaan siihen 55km ajoon.
Matkalla kotiin päin soitin Veteriin ja sain ajan Ylöjärven klinikalle 11.30, kävin siis välissä kotona kahvilla ja nukuin 5 min, sitten taas matkaan.
Kapo oli onneks olosuhteisiin nähden ihan ok kunnossa koko aamun.
Klinikalle oli tästä matkaa pikkuse vajaa 80km, joten se meni vauhdilla ja sadekin loppui matkalla. Mentiin Kapon kanssa sisään ja hoitaja otti vähän tietoja, sitten tuli eläinlääkäri, nostettiin potilas pöydälle ja siinä tietysti tarkastettiin yleiskunto, eli limakalvot, silmät, korvat, sydämen kuuntelu. Lääkäri tunnusteli myös vatsaa, mutta meidän lihaskimppu teki siitä tietysti hankalaa, kun jännitti sixpäkin esteeksi :)
Peräsuolessa ei ollut tukosta. Seuraavaksi mitattiin kuume, ei lämpöä, sitten otettiin verikoe ja odotettiin tulos, ei tulehdukseen viittaavaa. Sitten olikin nesteytyksen vuoro, eli Kapo joutui tiputukseen, neula niskaan ja neste menemään ja kyllä se menikin sellaisella vauhdilla, että huh. Kauhea kamelin kyttyrä nousi niskaan kun se neste oli tippunut.
Lopuksi vielä antibiootti ja pahoinvointilääke pistoksina ja ohjeet kotihoitoon, sekä huomenna päivystävän klinikan numero talteen..
Sitten kotimatkalle.
Pihalle päästyään Kapo kyykki puskaan ja sai aikaiseksi vesiturauksen, ei muuta.
Nyt ollaan oltu tässä töissä rauhassa reilu 3 tuntia. Kapo sai tänne päästyämme "suolistoruokaa" eli Rc.n säilykettä reilusti vedellä lantrattuna. Söi/joi halukkaasti. Makoilee rauhassa, näyttää hyvin levolliselta. Äsken sai pikkasen lisää ruokaa ja käytiin pihalla, jälleen tuotoksena nestettä. Ilta jatkuu nyt 2 dl annoksella parafiiniöljyä ja muutaman tunnin välein vähä ruokaa, tuollaista helposti sulavaa, että suolisto starttaisi uudestaan. Näin siis kohti viikonloppua, katsotaan miten homma etenee.
Kiitos ystäville tsempityksestä! :)
perjantai 31. lokakuuta 2008
torstai 30. lokakuuta 2008
Kapo Kapo Kapo :(
Voi helvetti. Tää päivä on ollu tuskaa..
Mari toi päivällä parafiiniöljyä. Annettiin n. 1 dl sitä, parissa tunnissa ei mitään vaikutusta. Toinen 1 dl perään. Nyt siitä on aikaa siis n. 6 tuntia. Ei kakkaa, ei.
Kapo on tosi kipee, voi raukkaa..
Menin vetämään asiakkaiden koulutusta, koirat mukana luonnollisesti. Ennen sitä ehdin soittaa Hennalle, Veterin eläinlääkäriasemalle, ja Annelle. Anne toikin sitten tullessaan peräruiskeita. Laitettiin puol seiskan jälkeen eka. Reilun vartin päästä tuloksena oli limaa.. Eli todennäköiseti ruiske tuli ainakin osittain ulos.
Ai niin, ja kentälle mennessä Kapo okseni, aamupäivän piimät :( Eli ei hyvä.
Soitin myös paikalliselle lääkärille, enempää parafiinia ei anneta. Laitettiin toinen peräruiske. Vettä pitäis saada nyt menemään. Kapo on meinaan kuivunut.. tänään ei ole kupista juonut lainkaan. Perkele.
Lisäks suomessa on eläinlääkäripäivät, eli huomennakin voi olla kiven alla saada tota koiraa minnekään. Mutta minähän vien sen vaikka väkisin. Nyt olis ohjelmassa koiran juottoa. Harkitusti, mutta varmasti.
Äsken kun tultiin sisälle, niin Kapo yritti taas kovasti saada jotain aikaan. Tuloksena öljyistä kirkasta nestettä lattialla.. Voiko sittenkin olla niin, että sillä on vain pelkkä tulehdus? Vai suolitukos, vai nyt jo molemmat?
On niin ahdistunut olo, ihan jumalatonta paskaa tällänen!!
Yön meinaan nukkua Kapon kanssa työhuoneessa, tai nukkua ja nukkua,... sen minkä pystyy.
Aamulla lähdetään jonnekin valmiiksi eläinlääkärin oven taakse. Vielä ei ole päätetty minne.
Nyt juottopuuhiin. Terve.
Mari toi päivällä parafiiniöljyä. Annettiin n. 1 dl sitä, parissa tunnissa ei mitään vaikutusta. Toinen 1 dl perään. Nyt siitä on aikaa siis n. 6 tuntia. Ei kakkaa, ei.
Kapo on tosi kipee, voi raukkaa..
Menin vetämään asiakkaiden koulutusta, koirat mukana luonnollisesti. Ennen sitä ehdin soittaa Hennalle, Veterin eläinlääkäriasemalle, ja Annelle. Anne toikin sitten tullessaan peräruiskeita. Laitettiin puol seiskan jälkeen eka. Reilun vartin päästä tuloksena oli limaa.. Eli todennäköiseti ruiske tuli ainakin osittain ulos.
Ai niin, ja kentälle mennessä Kapo okseni, aamupäivän piimät :( Eli ei hyvä.
Soitin myös paikalliselle lääkärille, enempää parafiinia ei anneta. Laitettiin toinen peräruiske. Vettä pitäis saada nyt menemään. Kapo on meinaan kuivunut.. tänään ei ole kupista juonut lainkaan. Perkele.
Lisäks suomessa on eläinlääkäripäivät, eli huomennakin voi olla kiven alla saada tota koiraa minnekään. Mutta minähän vien sen vaikka väkisin. Nyt olis ohjelmassa koiran juottoa. Harkitusti, mutta varmasti.
Äsken kun tultiin sisälle, niin Kapo yritti taas kovasti saada jotain aikaan. Tuloksena öljyistä kirkasta nestettä lattialla.. Voiko sittenkin olla niin, että sillä on vain pelkkä tulehdus? Vai suolitukos, vai nyt jo molemmat?
On niin ahdistunut olo, ihan jumalatonta paskaa tällänen!!
Yön meinaan nukkua Kapon kanssa työhuoneessa, tai nukkua ja nukkua,... sen minkä pystyy.
Aamulla lähdetään jonnekin valmiiksi eläinlääkärin oven taakse. Vielä ei ole päätetty minne.
Nyt juottopuuhiin. Terve.
Kapo, Kapo Karhunpoika sairastaa :(
Voihan kakka, tai siis sen puute.. Eilinen ja tämä päivä on menny hiukan kipeissä tunnelmissa.
Eilen aamulla olin vähän pellolla poikien kanssa ja Kapo siellä yritti saada jätöksiä aikaseksi, mutta ei oikein onnistunu. Ajattelin, että menee kyllä ohi. Otin kuitenkin pojat töihin mukaan ja annoin Kapolle maitohappobakteeria. Sen vointi oli ihan normaali koko päivän. Illallakaan ei mitään ihmeellistä. Annoin kuitenkin ruokaa hyvin vähän. Juonut se on hyvin, onneksi.
Tänään, siis torstaina lähdin aamulla raviradalle, ajattelin, että reipas lenkki vois saada Kapon vatsan hyvin toimimaan, vaan eipä toimi ei. Kykkii kyllä ja yrittää, mutta saa aikaan lähinnä nestettä :( Voi helvetti.
Radalta menin Marille ja siellä oli Kapolle kauravelli keitettynä, sekoitettiin siihen piimää ja öljyä. Ei suostunu syömään kun vähän, niin vedettiin sit 2,5 dl naamaan Raikan tuttipulloa apuna käyttäen.. Hyvin onnistui.
Pojat ovat siis taas töissä mukana ja Kapo voi ihan ok. Mari tuo tarvittaessa kovempia aineita suoliston käyntiin saamiseksi, jos alkaa näyttää huonolta.
On vaan niin stressaavaa kun on vähän jotain huolta ja murhetta. Uskon kyllä, että vellin/öljyn juottaminen auttaa ja saadaan mahdollinen tukos kyllä sieltä aukeamaan.
Nyt Kapo on ihan rauhallinen normaali oma itsensä, mutta illan toko-treeni taitaa sen osalta jäädä väliin, parempi niin. Kipinä joutuukin sitte sitäkin enemmän töihin!
maanantai 27. lokakuuta 2008
Mietteitä viikosta ja viikonlopusta..
Kaikille blogia seuraaville tiedoksi, Kukka voi hyvin :) Paraneminen paiseen puhkaisemisesta on mennyt täysin odotusten mukaan, tyttö on aivan oma itsensä. Lääkekuuri jatkuu vielä tämän viikon.
Viime viikon torstaina mulla oli asiakkaiden koulutuskeikka heti töiden jälkeen, ja sekös mukavaa oli. Kiva huomata miten koirat edistyy.
Koulutuksen jälkeen olin sopinut Annen kanssa treffit ja niin siinä sitten tokoa taas väännettiin.
Kapo oli aikamoinen tykki, ihan jopa perusruisleipää piti vähän tehdä, aiheena siis siinä liikkeestä seisominen, ja saatiinhan se verkkarimies pysymään tolpillaan asiallisesti ;)
Ohjattu nouto oli ehkä illan makein veto, hyvä Kaapeli! Lisäks tein kaukoja ja seuraamista ja jotakin, ei voi muistaa enää,mitä.
Kipinällä tyypillisiä käynnistymisvaikeuksia.. mutta hanskapalkka auttoi. Kaukot oli paljon paremmat kun viimeksi. Hyvä, hyvä.
Anne teki Rasselin kanssa pikkusen toisen tyyppisen lähestymistavan treeniin kuin aiemmin, ja täytyy sanoa, että perfecto, perfecto! Ihanan positiivista ja onnistunutta, oikeesti! Kiva nähdä, kun joskus voi omastakin päästä muka löytyä pikkusen apua jollekin toiselle.
Pystyyn jäätyminen meinas kyllä kentällä tapahtua, jeesus että oli kylmä! Kotona piti oikeean saunaan saakka mennä lämmittelemään.
Perjantai oli hässäkkää.. aamulla olin hetken Raikan kanssa, sitte melki myöhästyin töistä, samaan syssyyn tuli kuorma ja trimmaus-asiakas. Mutta siinähän se päivä lähti käyntiin. Kapon pikkuinen Kyra-tyttö oli meitä moikkaamassa myös, oi voi miten syötävän suloinen se oli! Ja reipas ja rohkea! Kuvia ei valitettavasti ole.
Iltapäivällä Heikki tuli hoitamaan työmaata ja mä olin muutaman tunnin Keskustan vaalitilaisuudessa kylällä. Illalla ei mitään ihmeellistä, onneksi.
Lauantaina oltiin Marin kanssa reippaita ja käytiin lenkillä raviradalla, vahvuus: mä, Mari, Raika, Hermanni, Kapo ja Kipinä. Raviksen jälkeen mentiin kentälle, siis lityyn. Testailtiin vähä Hermannin kontakteja ja mietittiin tapaa viedä asiaa eteenpäin.
Kapolla vähä samat kuviot, lelupalkkaus puomilta ei nyt ihan tuntunut sopivalta, Kapo kun meinaa pelata vähän turhan paljon silmällä.. Pitää miettiä tätä juttua nyt vähä lisää.
Takaaleikkaus ja muita kireitä hyppyjuttuja tehtiin kanssa, ja kyllähän se Kanki-Kelpiekin siitä taipui kun aikansa väänsi. Hermanni taas on hyppyjen suhteen aivan suvereeni!
Kipinän kanssa kävin vain leikkimässä kentällä ja sitten vähän tokotin parkkipaikalla. Paikalla makaamisen takapalkkausta tehtiin ja voi sviddu, ei kyllä toiminu. Prkl, on tässäkin töitä edessä.
Loppupäivä meni kotona hirveen nurkkien jynssäämisen merkeissä.
Sunnuntai olikin sitten vaalipäivä, aiva meinas ruveta jännittämään. Ja jos joku ei tiedä, niin meikä oli siis ehdokkaana. Aamupäivä oli yleistä häröilyä ja sitten taioin ittestäni ihmisen näköisen ja lähdin äänestämään. Se olikin nopea keikka. Sitten suuntasin kamat kerättyäni Marille ja vietin siellä muutaman tunnin. Raika oli ihana oma itsesnä ja Sari-täti sai leikkiä ihan kunnolla. Mari kävi heti tilaisuuden tullen yksin navetalla ja vaatteiden vaihdon jälkeen myös äänestämässä.
Marilta hiivin sitten Annen ja Markon nurkkiin. Odotettavissa oli karvan ajoa, josta voit lukea täältä http://www.rassetassu.vuodatus.net/
Olipa mukavaa käydä vähän kylässä, Annen marsuakin siinä ihmeteltiin, oli se kyllä erilainen kun mun marsut.
Sitten ajoin taas Marille ja nappasin Raikan sieltä kyytiin. Tuli meinaan pikkasen kiire, kun vaalivalvojaisiin kutsutut vieraat oli meillä ennen mua, heh! Ei muuta kun ihmiset tupaan vaan ja ruuan laittoon. Siinähän se ilta menikin. Mari ja Pete olivat onneks Raikan kanssa tosi paljon, niin mä oikeesti ehdin tehdä jotain purtavaa meille. Toinen Mari, siis Raikan äiti liittyi joukkoon navetalta päästyään ja Raika lähti isin kanssa kotiin siinä hässäkässä sitten.
Vaalien tuloslähetys alkoi 19.50 ja heti kasin jälkeen lävähti nettiin ennakko-äänet. Niitä tuli mulle 16. Lopullinen äänimäärä selvisi illan kuluessa, ja se oli 42. Ei tullut juhlia ei, mutta vatsat syötiin täyteen kuitenkin. Voisin väittää, että itse en varmasti parasta seuraa eilen illalla ollut, sen verran vitutti, ihan suomeks sanottuna. Mutta tapelkoon eläkeläiset keskenään siellä valtuustossa...
No, tulihan sinne onneks uusiakin naamoja, mutta silti, tappio on tappio, ei sitä käy kieltäminen. Politiikka on sellasta. Tulevaisuudelle en ole asettanut mitään tavoitteita vielä.
Maanantaina päivä "valkeni" sateisena, keli on siis niin syksyinen ja synkeä. Mutta onneksi on muuta positiivista, pyörähdin aamusta pikaisesti Raikaa moikkaamassa ja pojat pääsi samalla vähä mestoille haistelemaan tuulia. Sitten taas juoksujalkaa töihin ja hiki päässä tein pienen siivouksen vaihteeksi tällä puolella tietä.
Marsut saivat kokonaan uudet kuivikkeet tarhaansa ja samalla lensi pihalle ihan kaikki muukin matsku häkistä. Puhtaat vedet pulloihin ja ihania uusia heiniä runsaasti, kylläpä näyttää taas kodikkaalta ja puhtaalta tyttöjen asunto.
Anne ja Sanni tulivat vihdoin viimein mun tyttöjä kattomaan ja samalla tietysti tsekkaamaan mitä muuta uutta tänne on tullut. Päiväkahvit siis sain nauttia loistavassa seurassa, kiva kun kävitte!
Sillain sitä lähti vaalien jälkeinen viikko käyntiin ja pakko on todeta, että häntä on nostettava pystyyn, ei tässä muuten pärjää :)
Viime viikon torstaina mulla oli asiakkaiden koulutuskeikka heti töiden jälkeen, ja sekös mukavaa oli. Kiva huomata miten koirat edistyy.
Koulutuksen jälkeen olin sopinut Annen kanssa treffit ja niin siinä sitten tokoa taas väännettiin.
Kapo oli aikamoinen tykki, ihan jopa perusruisleipää piti vähän tehdä, aiheena siis siinä liikkeestä seisominen, ja saatiinhan se verkkarimies pysymään tolpillaan asiallisesti ;)
Ohjattu nouto oli ehkä illan makein veto, hyvä Kaapeli! Lisäks tein kaukoja ja seuraamista ja jotakin, ei voi muistaa enää,mitä.
Kipinällä tyypillisiä käynnistymisvaikeuksia.. mutta hanskapalkka auttoi. Kaukot oli paljon paremmat kun viimeksi. Hyvä, hyvä.
Anne teki Rasselin kanssa pikkusen toisen tyyppisen lähestymistavan treeniin kuin aiemmin, ja täytyy sanoa, että perfecto, perfecto! Ihanan positiivista ja onnistunutta, oikeesti! Kiva nähdä, kun joskus voi omastakin päästä muka löytyä pikkusen apua jollekin toiselle.
Pystyyn jäätyminen meinas kyllä kentällä tapahtua, jeesus että oli kylmä! Kotona piti oikeean saunaan saakka mennä lämmittelemään.
Perjantai oli hässäkkää.. aamulla olin hetken Raikan kanssa, sitte melki myöhästyin töistä, samaan syssyyn tuli kuorma ja trimmaus-asiakas. Mutta siinähän se päivä lähti käyntiin. Kapon pikkuinen Kyra-tyttö oli meitä moikkaamassa myös, oi voi miten syötävän suloinen se oli! Ja reipas ja rohkea! Kuvia ei valitettavasti ole.
Iltapäivällä Heikki tuli hoitamaan työmaata ja mä olin muutaman tunnin Keskustan vaalitilaisuudessa kylällä. Illalla ei mitään ihmeellistä, onneksi.
Lauantaina oltiin Marin kanssa reippaita ja käytiin lenkillä raviradalla, vahvuus: mä, Mari, Raika, Hermanni, Kapo ja Kipinä. Raviksen jälkeen mentiin kentälle, siis lityyn. Testailtiin vähä Hermannin kontakteja ja mietittiin tapaa viedä asiaa eteenpäin.
Kapolla vähä samat kuviot, lelupalkkaus puomilta ei nyt ihan tuntunut sopivalta, Kapo kun meinaa pelata vähän turhan paljon silmällä.. Pitää miettiä tätä juttua nyt vähä lisää.
Takaaleikkaus ja muita kireitä hyppyjuttuja tehtiin kanssa, ja kyllähän se Kanki-Kelpiekin siitä taipui kun aikansa väänsi. Hermanni taas on hyppyjen suhteen aivan suvereeni!
Kipinän kanssa kävin vain leikkimässä kentällä ja sitten vähän tokotin parkkipaikalla. Paikalla makaamisen takapalkkausta tehtiin ja voi sviddu, ei kyllä toiminu. Prkl, on tässäkin töitä edessä.
Loppupäivä meni kotona hirveen nurkkien jynssäämisen merkeissä.
Sunnuntai olikin sitten vaalipäivä, aiva meinas ruveta jännittämään. Ja jos joku ei tiedä, niin meikä oli siis ehdokkaana. Aamupäivä oli yleistä häröilyä ja sitten taioin ittestäni ihmisen näköisen ja lähdin äänestämään. Se olikin nopea keikka. Sitten suuntasin kamat kerättyäni Marille ja vietin siellä muutaman tunnin. Raika oli ihana oma itsesnä ja Sari-täti sai leikkiä ihan kunnolla. Mari kävi heti tilaisuuden tullen yksin navetalla ja vaatteiden vaihdon jälkeen myös äänestämässä.
Marilta hiivin sitten Annen ja Markon nurkkiin. Odotettavissa oli karvan ajoa, josta voit lukea täältä http://www.rassetassu.vuodatus.net/
Olipa mukavaa käydä vähän kylässä, Annen marsuakin siinä ihmeteltiin, oli se kyllä erilainen kun mun marsut.
Sitten ajoin taas Marille ja nappasin Raikan sieltä kyytiin. Tuli meinaan pikkasen kiire, kun vaalivalvojaisiin kutsutut vieraat oli meillä ennen mua, heh! Ei muuta kun ihmiset tupaan vaan ja ruuan laittoon. Siinähän se ilta menikin. Mari ja Pete olivat onneks Raikan kanssa tosi paljon, niin mä oikeesti ehdin tehdä jotain purtavaa meille. Toinen Mari, siis Raikan äiti liittyi joukkoon navetalta päästyään ja Raika lähti isin kanssa kotiin siinä hässäkässä sitten.
Vaalien tuloslähetys alkoi 19.50 ja heti kasin jälkeen lävähti nettiin ennakko-äänet. Niitä tuli mulle 16. Lopullinen äänimäärä selvisi illan kuluessa, ja se oli 42. Ei tullut juhlia ei, mutta vatsat syötiin täyteen kuitenkin. Voisin väittää, että itse en varmasti parasta seuraa eilen illalla ollut, sen verran vitutti, ihan suomeks sanottuna. Mutta tapelkoon eläkeläiset keskenään siellä valtuustossa...
No, tulihan sinne onneks uusiakin naamoja, mutta silti, tappio on tappio, ei sitä käy kieltäminen. Politiikka on sellasta. Tulevaisuudelle en ole asettanut mitään tavoitteita vielä.
Maanantaina päivä "valkeni" sateisena, keli on siis niin syksyinen ja synkeä. Mutta onneksi on muuta positiivista, pyörähdin aamusta pikaisesti Raikaa moikkaamassa ja pojat pääsi samalla vähä mestoille haistelemaan tuulia. Sitten taas juoksujalkaa töihin ja hiki päässä tein pienen siivouksen vaihteeksi tällä puolella tietä.
Marsut saivat kokonaan uudet kuivikkeet tarhaansa ja samalla lensi pihalle ihan kaikki muukin matsku häkistä. Puhtaat vedet pulloihin ja ihania uusia heiniä runsaasti, kylläpä näyttää taas kodikkaalta ja puhtaalta tyttöjen asunto.
Anne ja Sanni tulivat vihdoin viimein mun tyttöjä kattomaan ja samalla tietysti tsekkaamaan mitä muuta uutta tänne on tullut. Päiväkahvit siis sain nauttia loistavassa seurassa, kiva kun kävitte!
Sillain sitä lähti vaalien jälkeinen viikko käyntiin ja pakko on todeta, että häntä on nostettava pystyyn, ei tässä muuten pärjää :)
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Pieni Kukka kipeänä
HUOM! Tarina sisältää muutaman -ei niin kauniin- kuvan! Siis ei tosiherkille :)
Jopas vieähti aikaa viime tarinoista. No, nyt onkin paljon kerrottavaa, oikeestaan liian paljon yhdelle kerralle.
Kerrotaan nyt kuitenkin alkuun tarinaa marsuista taas pitkästä aikaa.
Ne ovat siis Kukka ja Kerttu.
Mari huomas Kukalla pienen patin kaulassa jokin aika sen jälkeen, kun marsut oli tullu meille. No, päätettiin seurata tilannetta ja niinhän siinä kävi, että patti kasvoi ja minä olin totaalisen huolissani. Viime viikolla varasin ajan Seinäjoen eläinklinikalle, siellä sitä on ruukattu käydä jokaisen elukan kanssa. Kukka on ollut aivan normaali, pirteä oma itsesnä, vaikka patti olikin jo varsin iso. Ei siis ollut hengenhätää.
Tänä aamuna pakkasin Kukan boxiin ja lähdettiin huristelemaan Seinäjokea kohti. Autossa oli kohtuullisen lämmin, kun en halunnut Kukka-paran paleltuvan. Kyllä pelotti ja jännitti, siis mua..
Uusi eläinlääkäri otti meidät sitten vastaan ja tutki Kukan pattia; totuus on se, että jos sieltä tulee mätää, se on paise, jos ei, se on kasvain ja sitä ei voi tuollaisesta paikasta leikata.
Voe helevetti.
Kukka näytti puntarissa lukemaa 1100g ja ell sanoi, että hyvä se on :) Jes, se ei haukkunu läskiksi! Kevyt rauhoitus tainnutti Kukan muutamassa minuutissa, että oli hurjan näköistä, kun toinen oli ku mikäki rukkanen :(
Hetken hermoiltuani toimenpidehuoneen ovi aukesi ja sain kuulla uutisia... se oli PELKKÄ PAISE! Jes, miten helpottava tieto. Paise oli viiletty auki ja märkä poistettu, nyt siinä oli siis käytännössä reikä ja vertakin tietysti valui. Lääkäri meni vielä katsomaan Kukan hampaat ja poralla vähän lyhenteli etuhampaita, hammaspiikkejä ei ollut juurikaan. Kukka pääsi boxiin lämpöpullojen väliin ja sai vielä fleecepeiton päälleen. Auto käymään, lämmöt täysille ja Kukka kyytiin.
Hetken odottelin papereita ja lääkkeitä, sitten päästiin kotimatkalle. Nyt on ohjelmassa 10 päivän antibioottikuuri ja tietysti voinnin tarkkailua.
Kukka on ollut erossa Kertusta koko päivän. Herääminen tapahtui jo matkalla, mutta kyllä kai se tokkurainen on vieläkin, ainakaan hirveesti ei boxissa liikettä näy.
Sen verran otusta kääntelin, että jonkinlaisia kuvia sain otettua. Illalla pääsee sitten takaisin omaan kotiin, toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin. Aitausta tarvii ainakin siivota ihan päivittäin, että haava pysyis jokseenkin puhtaana.
Jopas vieähti aikaa viime tarinoista. No, nyt onkin paljon kerrottavaa, oikeestaan liian paljon yhdelle kerralle.
Kerrotaan nyt kuitenkin alkuun tarinaa marsuista taas pitkästä aikaa.
Ne ovat siis Kukka ja Kerttu.
Mari huomas Kukalla pienen patin kaulassa jokin aika sen jälkeen, kun marsut oli tullu meille. No, päätettiin seurata tilannetta ja niinhän siinä kävi, että patti kasvoi ja minä olin totaalisen huolissani. Viime viikolla varasin ajan Seinäjoen eläinklinikalle, siellä sitä on ruukattu käydä jokaisen elukan kanssa. Kukka on ollut aivan normaali, pirteä oma itsesnä, vaikka patti olikin jo varsin iso. Ei siis ollut hengenhätää.
Tänä aamuna pakkasin Kukan boxiin ja lähdettiin huristelemaan Seinäjokea kohti. Autossa oli kohtuullisen lämmin, kun en halunnut Kukka-paran paleltuvan. Kyllä pelotti ja jännitti, siis mua..
Uusi eläinlääkäri otti meidät sitten vastaan ja tutki Kukan pattia; totuus on se, että jos sieltä tulee mätää, se on paise, jos ei, se on kasvain ja sitä ei voi tuollaisesta paikasta leikata.
Voe helevetti.
Kukka näytti puntarissa lukemaa 1100g ja ell sanoi, että hyvä se on :) Jes, se ei haukkunu läskiksi! Kevyt rauhoitus tainnutti Kukan muutamassa minuutissa, että oli hurjan näköistä, kun toinen oli ku mikäki rukkanen :(
Hetken hermoiltuani toimenpidehuoneen ovi aukesi ja sain kuulla uutisia... se oli PELKKÄ PAISE! Jes, miten helpottava tieto. Paise oli viiletty auki ja märkä poistettu, nyt siinä oli siis käytännössä reikä ja vertakin tietysti valui. Lääkäri meni vielä katsomaan Kukan hampaat ja poralla vähän lyhenteli etuhampaita, hammaspiikkejä ei ollut juurikaan. Kukka pääsi boxiin lämpöpullojen väliin ja sai vielä fleecepeiton päälleen. Auto käymään, lämmöt täysille ja Kukka kyytiin.
Hetken odottelin papereita ja lääkkeitä, sitten päästiin kotimatkalle. Nyt on ohjelmassa 10 päivän antibioottikuuri ja tietysti voinnin tarkkailua.
Kukka on ollut erossa Kertusta koko päivän. Herääminen tapahtui jo matkalla, mutta kyllä kai se tokkurainen on vieläkin, ainakaan hirveesti ei boxissa liikettä näy.
Sen verran otusta kääntelin, että jonkinlaisia kuvia sain otettua. Illalla pääsee sitten takaisin omaan kotiin, toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin. Aitausta tarvii ainakin siivota ihan päivittäin, että haava pysyis jokseenkin puhtaana.
Tässä näkyy ehkä vähän paiseen kokoluokkaa, se oli sellainen kunnon kaulapussi.
Tässä on haava, yllättävän siistin näköisenä.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Verkkarimies ja Pikkumusta tokottaa!
Käytiin eilen ennen kurssia raviradalla juoksentelemassa, mutta meidän hyvän suunnitelman katkas yks hevosmies joka tuli sinne samaan aikaan. Kummallista, raviradalla hevosia ;)
Kurssin vetämisen jälkeen Anne sai mut innostumaan vielä tokottamisesta. Onhan sitä pikkasen tullu treenailtua tässä syksyn mittaan, mutta että oikeen toisten silmien alla kentällä, hui hirveys..!
Kapolla aloitin, meinas olla vire aika pilvissä.. Aloitin luoksetulolla ja kaukoilla, oli muuten ehkä parhaat kaukot sataan vuoteen. Nouto meni ihan kympisti. Leikkiä vähä väliin. Sitten uskalsin jo ottaa seuraamista. Hyvä Verkkarimies!
Tein vielä jätöt seisomaan ja pienen tauon jälkeen myös liikkeestä istumista, höh, se ei sujunutkaan ensin. Helpotin vähän ja sitten jo muistuikin mieleen oikea asento.
Kipinän otin esille seuraavaksi. Voi jeesus, mitä se oikein haisteli? Olikohan kurssilla ollut juoksuinen narttu? No, joka tapauksessa, sain sen pienen pikinokan kuitenki ylös sieltä maasta ja häröiltiin jotain epämääräistä. Askeleita, seuraamista, kaukoja. Ei parasta Pikkumustaa, ei todellakaan.
Anne teki Rasalla seuraamissession, pitkän sellaisen. Muutaman huomautuksen joutui Anne tekemään, kun meinas se joku haju viedä Rasseliakin nenästä. Mutta kokonaisuudessa ehdottomasti plussan puolelle! Hyvä, hyvä!
Kipinän otin vielä hetkeksi haistelemaan. No, ehkä tää setti meni vähän ekaa paremmin. Kiitos Anne treeni-avusta ja seurasta! Tätähän vois oikeesti ruveta harrastamaan ;)
Kurssin vetämisen jälkeen Anne sai mut innostumaan vielä tokottamisesta. Onhan sitä pikkasen tullu treenailtua tässä syksyn mittaan, mutta että oikeen toisten silmien alla kentällä, hui hirveys..!
Kapolla aloitin, meinas olla vire aika pilvissä.. Aloitin luoksetulolla ja kaukoilla, oli muuten ehkä parhaat kaukot sataan vuoteen. Nouto meni ihan kympisti. Leikkiä vähä väliin. Sitten uskalsin jo ottaa seuraamista. Hyvä Verkkarimies!
Tein vielä jätöt seisomaan ja pienen tauon jälkeen myös liikkeestä istumista, höh, se ei sujunutkaan ensin. Helpotin vähän ja sitten jo muistuikin mieleen oikea asento.
Kipinän otin esille seuraavaksi. Voi jeesus, mitä se oikein haisteli? Olikohan kurssilla ollut juoksuinen narttu? No, joka tapauksessa, sain sen pienen pikinokan kuitenki ylös sieltä maasta ja häröiltiin jotain epämääräistä. Askeleita, seuraamista, kaukoja. Ei parasta Pikkumustaa, ei todellakaan.
Anne teki Rasalla seuraamissession, pitkän sellaisen. Muutaman huomautuksen joutui Anne tekemään, kun meinas se joku haju viedä Rasseliakin nenästä. Mutta kokonaisuudessa ehdottomasti plussan puolelle! Hyvä, hyvä!
Kipinän otin vielä hetkeksi haistelemaan. No, ehkä tää setti meni vähän ekaa paremmin. Kiitos Anne treeni-avusta ja seurasta! Tätähän vois oikeesti ruveta harrastamaan ;)
tiistai 7. lokakuuta 2008
Verkkarimiehen seikkailut!
Taas meni viikko niin ettei ehtiny kissaa sanomaan! Nyt kuitenkin tarina jatkuu VERKKARIMIEHEN seikkalujen merkeissä :)
kunnon lenkille. Eikä haitannut yhtään vaikka siellä oli tällaisia:
Viime viikon loppupuoli meni omalla painollaan, aika kiireisesti sanoisin. Lauantaina pyörähdettiin työn merkeissä Kuopiossa, ja sekös kiva reissu olikin. Kuopiosta ovat kotoisin myös Verkkarimiehen verkkarit.
Sunnuntaina aamutuimaan kasattiin Ruoveden match showta varten kamat autoon. Pelipaikalle saavuttuamme oli ilo huomata, että ahkerat Kirsulaiset siellä olivat jo täyttä päätä työn touhussa. Ja sitä puuhaa riittikin :) Koiria saapui paikalle runsaasti, ja niin siinä kävi, että meikä lupas tuomarin hommiin, valitsin arvosteltavakseni pennut ja pienet koirat. Ja todellakin, Kipinä siis ei päässyt osallistumaan, Mari sen sijaan huolehti vierailevalle tuomarille näytille Peikon, Pandan ja Kapon. Peikko ja Kapo saivat punaisen, Panda sinisen.
Yllätys oli se, kun suuresta joukosta Panda oli sinisten 2. ja Kapo punaisten 2.!! Enni onneksi esitti Kapon punaisten kehässä, eli suuri kiitos kuuluu hänelle! Kivan näköistä yhteistyötä :)
Raika osallistui tuonti-bc Tassu Hauwasen kanssa lasten lelu-eläinkisaan ja he sijoittuivat hienosti kolmansiksi! Siitä se lähtee, Raika!
Match Shown tuomarointi on oikeestaan yllättävän vaikeaa, kaikki koirat on niin kivoja ja tälläkin kertaa kaikki hyvin avoimia ja ystävällisiä. Pentujen punaisten voittoon valitsin russelin, sinisten voiton vei pikkuinen bordercollie. Pienissä punaisten voittoon sheltti ja sinisten russeli, oho niitä siis tuli valittua kaksi korkeimmalle paikalle :)
Lisäksi otin vielä parikilpailun tuomaroinnin vastaan, siellä voittoon juoksivat upea rotikkapari, jestas ne oli niin saman näköisiä. Toiseksi laitoin hillittömän hienot tanskandogit.
BIS-kehän teimme toisen tuomarin kanssa yhdessä, voittoon liiteli ihana sekarotuinen partasuu, siis kerrassaan mainio koira! Päivä oli todella onnistunut ja vesisade alkoi sopivasti kun pakkasimme tavaroita autoon.
Maantai kului iltaan asti työn merkeissä. Heikki juoksutti koiria, kun mä kävin kylällä asioilla. Tiistaina sitten ryhdistäydyin heti aamusta ja vein Verkkarimiehen ja Pienenmustan pellolle
kunnon lenkille. Eikä haitannut yhtään vaikka siellä oli tällaisia:torstai 2. lokakuuta 2008
Jihaa, hyvä fiilis!
Pah, meillä mitään keinu-ongelmia ole. Tiistaina kävin ensin taas peltolenkillä ja sitten kentälle. Kipinä meni keinun ongelmitta, eli pimeys oli se ongelman nimi, niinkuin arvelinkin! Lisäksi otettiin vähän hyppyjä, pujottelua ja pussia. Virheetöntä menoa, sanoisin :)
Kapon kanssa myös keinua, puomia sekä aata. Pikkasen olis loppuun asti tulevassa vauhdissa parannettavaa, voih, eihän tää laji ikinä ongelmaton ole. Mutta ei siis mitään suurta ja ihmeellistä, kuhan vaan pilkkua ...., viilaan ;)
Jälleen siis lyhyet setit, mutta sen lisäks innostuin vähän tokottamaan. Voi, voi. Koiristahan tähän lajiin olis, mutta niiden kakka omistaja vaan on niin laiska. Tai no, eihän sitä tiedä, jos oikeen oikeesti innostuis Kapon ainakin kokeeseen laittamaan.
Kipinä oli aivan mielettömän innokas, tein seuraamista, kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa, tuo pieni musta poika on jotenkin niin tavattoman söötti kun se tekee niin tosissaan!
Kapolla setissä seuraamista ja vähä jättöjä, sekä luoksetulo. Vikana tein noutoa, jep, mainiota!
En löytäny Kipin pientä noutsikkaa mistään, joten se sai kokeeksi hakea tavallista isoa ohjatun noudon kapulaa :) Mahtava mies, ei ongelmia. Kipinän noudon pohjahan on periaatteessa naksulla tehty ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen todella tyytyväinen! Lopuks vielä paikalla istumista, kun se olis niinku se tärkein tällä hetkellä. Pysy kyllä hyvin ja se oli niin mahtavan eleetön myöskin siinä kun palasin sen viereen.
Schipperke-toko rulettaa!
Illalla sitten pari tuntia kurssin vetoa, kylmä oli, mutta kaikki meni kivasti.
Keskiviikkona vierailtiin Marilla Raikaa hoitamassa. Pojat lähinnä ulkoili ja söi rustoja. Raika on aikamoinen menijä jo! Kiva ilta tytön kanssa.
Torstaina taas kurssi-ilta, saa nähdä mitä ehtii wörkkiä omien kanssa.
Kapon kanssa myös keinua, puomia sekä aata. Pikkasen olis loppuun asti tulevassa vauhdissa parannettavaa, voih, eihän tää laji ikinä ongelmaton ole. Mutta ei siis mitään suurta ja ihmeellistä, kuhan vaan pilkkua ...., viilaan ;)
Jälleen siis lyhyet setit, mutta sen lisäks innostuin vähän tokottamaan. Voi, voi. Koiristahan tähän lajiin olis, mutta niiden kakka omistaja vaan on niin laiska. Tai no, eihän sitä tiedä, jos oikeen oikeesti innostuis Kapon ainakin kokeeseen laittamaan.
Kipinä oli aivan mielettömän innokas, tein seuraamista, kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa, tuo pieni musta poika on jotenkin niin tavattoman söötti kun se tekee niin tosissaan!
Kapolla setissä seuraamista ja vähä jättöjä, sekä luoksetulo. Vikana tein noutoa, jep, mainiota!
En löytäny Kipin pientä noutsikkaa mistään, joten se sai kokeeksi hakea tavallista isoa ohjatun noudon kapulaa :) Mahtava mies, ei ongelmia. Kipinän noudon pohjahan on periaatteessa naksulla tehty ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen todella tyytyväinen! Lopuks vielä paikalla istumista, kun se olis niinku se tärkein tällä hetkellä. Pysy kyllä hyvin ja se oli niin mahtavan eleetön myöskin siinä kun palasin sen viereen.
Schipperke-toko rulettaa!
Illalla sitten pari tuntia kurssin vetoa, kylmä oli, mutta kaikki meni kivasti.
Keskiviikkona vierailtiin Marilla Raikaa hoitamassa. Pojat lähinnä ulkoili ja söi rustoja. Raika on aikamoinen menijä jo! Kiva ilta tytön kanssa.
Torstaina taas kurssi-ilta, saa nähdä mitä ehtii wörkkiä omien kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
