Jopas vieähti aikaa viime tarinoista. No, nyt onkin paljon kerrottavaa, oikeestaan liian paljon yhdelle kerralle.
Kerrotaan nyt kuitenkin alkuun tarinaa marsuista taas pitkästä aikaa.
Ne ovat siis Kukka ja Kerttu.
Mari huomas Kukalla pienen patin kaulassa jokin aika sen jälkeen, kun marsut oli tullu meille. No, päätettiin seurata tilannetta ja niinhän siinä kävi, että patti kasvoi ja minä olin totaalisen huolissani. Viime viikolla varasin ajan Seinäjoen eläinklinikalle, siellä sitä on ruukattu käydä jokaisen elukan kanssa. Kukka on ollut aivan normaali, pirteä oma itsesnä, vaikka patti olikin jo varsin iso. Ei siis ollut hengenhätää.
Tänä aamuna pakkasin Kukan boxiin ja lähdettiin huristelemaan Seinäjokea kohti. Autossa oli kohtuullisen lämmin, kun en halunnut Kukka-paran paleltuvan. Kyllä pelotti ja jännitti, siis mua..
Uusi eläinlääkäri otti meidät sitten vastaan ja tutki Kukan pattia; totuus on se, että jos sieltä tulee mätää, se on paise, jos ei, se on kasvain ja sitä ei voi tuollaisesta paikasta leikata.
Voe helevetti.
Kukka näytti puntarissa lukemaa 1100g ja ell sanoi, että hyvä se on :) Jes, se ei haukkunu läskiksi! Kevyt rauhoitus tainnutti Kukan muutamassa minuutissa, että oli hurjan näköistä, kun toinen oli ku mikäki rukkanen :(
Hetken hermoiltuani toimenpidehuoneen ovi aukesi ja sain kuulla uutisia... se oli PELKKÄ PAISE! Jes, miten helpottava tieto. Paise oli viiletty auki ja märkä poistettu, nyt siinä oli siis käytännössä reikä ja vertakin tietysti valui. Lääkäri meni vielä katsomaan Kukan hampaat ja poralla vähän lyhenteli etuhampaita, hammaspiikkejä ei ollut juurikaan. Kukka pääsi boxiin lämpöpullojen väliin ja sai vielä fleecepeiton päälleen. Auto käymään, lämmöt täysille ja Kukka kyytiin.
Hetken odottelin papereita ja lääkkeitä, sitten päästiin kotimatkalle. Nyt on ohjelmassa 10 päivän antibioottikuuri ja tietysti voinnin tarkkailua.
Kukka on ollut erossa Kertusta koko päivän. Herääminen tapahtui jo matkalla, mutta kyllä kai se tokkurainen on vieläkin, ainakaan hirveesti ei boxissa liikettä näy.
Sen verran otusta kääntelin, että jonkinlaisia kuvia sain otettua. Illalla pääsee sitten takaisin omaan kotiin, toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin. Aitausta tarvii ainakin siivota ihan päivittäin, että haava pysyis jokseenkin puhtaana.
Tässä näkyy ehkä vähän paiseen kokoluokkaa, se oli sellainen kunnon kaulapussi.
Tässä on haava, yllättävän siistin näköisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti