"Kohtalo antoi meidän hetken aikaa toisiamme rakastaa,
mutta kun aika koittaa, niin sua seuraan, missä lienee kuljetkaan.
Piirrä mulle tähtikartta taivaan,
niin löydän läpi tämän varjojen maan,
sun luokse rakkain en voi sua unohtaa,
eikä kuolema voi meitä erottaa.
Joskus kun muisto susta painaa liikaa ja
elämä on taakka harteilla,
niin katson ikkunasta yöhön hiljaa, pysyttelen valveilla.
Piirrä mulle tähtikartta taivaan,
niin löydän läpi tämän varjojen maan,
sun luokse rakkain, en voi sua unohtaa,
eikä kuolema voi meitä erottaa.
Tiedän et seuraat mua siellä kaukana jossain, missä sä oot.
et kaipaan sua, siellä kaukana jossain, odota mua.
Piirrä mulle tähtikartta taivaan,
niin löydän läpi tämän varjojen maan.
Piirrä mulle tähtikartta taivaan,
niin löydän läpi tämän varjojen maan,
sun luokse rakkain, en voi sua unohtaa,
eikä kuolema voi meitä erottaa..."
(Anne Mattila - Taivaankartta)
Olo on lohduton, sanaton...
Oli aika päästää irti Ystävästä.
Rusina-rakas, sano Passelle ja Kessulle terveisiä!
Suurenmoista Koiraa rakkaudella muistaen:
Sari ja pojat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti