Kävin eilen, siis maanantaina reippaalla peltolenkillä poikien kanssa. Kivaa ja kylmää oli :)
Pikkasen oli yhdessä Marin kanssa suunnitelmissa agikentälle meno, mutta Marin työt venähti ja olin kentällä yksin. Pimeys laskeutuu jo kahdeksan aikaan, niin voin kertoa että puol ysi ei pihalla juuri eteensä näe. Onhan siellä kentällä valot ja plaa plaa plaa, mutta tässä nyt yksi teoria siihen, miksi Kipinä the varmakeinukoira hyppäs pois keinulta ennen aikojaan eilen..
Pikkasen oli yhdessä Marin kanssa suunnitelmissa agikentälle meno, mutta Marin työt venähti ja olin kentällä yksin. Pimeys laskeutuu jo kahdeksan aikaan, niin voin kertoa että puol ysi ei pihalla juuri eteensä näe. Onhan siellä kentällä valot ja plaa plaa plaa, mutta tässä nyt yksi teoria siihen, miksi Kipinä the varmakeinukoira hyppäs pois keinulta ennen aikojaan eilen..
Aloitetaan alusta, kentälle menon tarkoitus oli alunperinkin tehdä pelkkä kontaktitreeni, koska sellaisessa hämärässä en koiria hypyytä. Kapon kanssa tein keinua ja puomia, meni loistavasti, hetsasin sopivasti ja rivakasti, liikuin erilailla, hain etäisyyttä jne. Kapo toimi hienosti. Lisäksi kikkailin pujottelussa edestä leikkaamista jne MM-kisojen radan tyyliin :) Ei rikkonu yhtään kertaa, pujotteli aina loppuun, mä olin tästä ihan happy!
Kipinän kanssa tosiaan aloitus keinulta, WTF?, koira hyppää alas puolesta välistä, ennen kun koko keinu edes ymmärtää tuon koiran hurjasta 6kg painosta mitään. Voihan sanonko mikä... Otin namivedolla muutaman toiston, jees menee, tosin ei säntää päähän asti, niinkuin yleensä.
Sanokaa nyt hyvät toverit, että tämä epävarmuus johtui vain pimeydestä???? Kipinä ei ehkä tiennyt millä esteellä ollaan??? "Keinuongelman" eteneminen jää siis nähtäväksi.
Puomi meni juoksukontaktein aivan loistavasti ja pujottelu normaaliin tapaan, ei mitään ihmeellistä.
Siinä ne treenit sitten olivatkin, lyhyestä virsi kaunis, niinku sanotaan.
Tiistaina Kapon kanssa kohti Ruovettä heti aamusta, hierontaan siis. Satu on kyllä hyvä hieroja, voin suositella! Kapo nautti mun mielestä nyt enemmän kuin viimeksi, lapojen jumi oli tiessään, mutta reidet aavistukseen kireet vieläkin. Nyt pitäis aina muistaa sitä lämpimänä venytellä. Ens viikolla vielä hieronta, jatkossa katsotaan sitten kuinka tiheästi on tarvetta. Jotenkin vaan tulee itselle hyvä olo kun huollattaa koiraa, vaikka varsinaista vikaa ei ollutkaan ilmennyt. Nyt ainakin tietää missä mennään! Ja siitä oon tosi tyytyväinen, että mitään selkäjumia sillä ei ainakaan ole.
Aurinkoisesti siis eteenpäin. Tää ja ens viikko vielä ahkeraa kurssin ohjaamista ja sitten koittaa "syysloma" niistä hommista. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti