Marsuja!

Sunnuntaina kotiin palatessa mukana oli kaksi uutta perheenjäsentä, ne on ne meidän tytöt :)

Pienlemmikkien hankinta on ollut suunitelmissa jo pitkään ja nyt haaveesta tuli totta. Marsut saivat hienon asumuksen Koirapajan toimistoon. Eikä kyseessä ole mikään pikkuhäkki, vaan isohko pentu-aitaus. Kyllä siellä kelpaa vipeltää. Tyttöjen kotiutuminen on sujunut todella hyvin. Olen hemmotellut niitä isolla kasalla kuivaa heinää, siitä kasasta tosin tuli enemmän pesä ja piilopaikka. Lisäksi ovat saaneet pellettejä, kurkkua, tuoretta ruohoa pihalta, kerppuja jne. Joka päivä olen niitä myös käsitellyt ja muutenkin yrittänyt viihdyttää. Mutta luulen, että nauttivat olostaan kyllä ihan täysillä, kovasti ainakin meno maistuu välillä!

Ruskea-valkoinen tyttö uudessa asunnossaan.

Ruskea tyttö. Mahasta näkyy, että tuoretta ruohoa on syöty koko kesä. Nyt siis ollaan laihiksella, niinkuin normaaliin syksyyn aina kuuluu!

Suurin ongelma tällä hetkellä on se, että niillä ei ole nimiä! Miten voi olla ihminen niin surkea, ettei keksi kahta nimeä. Auttakaa mua tässä asiassa hyvät blogin lukijat! Ideoita kehiin. K.lla alkavat nimet olis hakusessa, eikä sitten mitään Kyllikkiä ja Kaarinaa. ;)

Mutta on tässä muutakin tehty kun vain marsuja hyysätty. Maanantaina pieni agilitytreenin tapainen. Kapon kanssa lähitaistelua ja lyhyitä teitä.. Hiki mulle ainakin tuli. Ja ehkä Mari-goutsi löysi meille punaisen langan nyt. Toivottavasti. Tästä on hyvä jatkaa! Kipinä kipaisi normaaliin tyyliin, pujottelussa meillä oli joku hässäkkä, mut ei mitään isompaa muuten. Lopuksi ehdin vähän napsia kuvia, kohteena Peikko.

Koiraa ei vahingoitettu kuvia otettaessa :) Kyseessä normaali letkajenkka by Peikko ja Mari.

Illalla ehdin rantaan heittämään uistinta, pojat oli mukana menossa, iso hiekkakasa sai kyytiä, kun ne vähän juoksi :) Kala oli mennyt kotiin, eli ei saalista.

Tiistaina kauheen huushollin puunaamisen jälkeen lähdin iltahämärissä kentän suuntaan. Kävin lähinnä lenkillä. Kapolla tein yksittäiset kontaktitreenit ja Kipinä vaan pujotteli. Mari tuli vielä mestoille ja heitti Hermannilla vähän isomman setin. Mä olen niin kateellinen sen koiran kuuliaisuudesta, jessus, siitä tulee vielä hyvä! Hermanni on aloittanut liitämisen vasta kesäkuussa, ei kyllä uskois. Mutta tokihan tolla treenimäärällä tuloksia syntyis kaikille koirille.