Huh, huh, sanoisin.
Onhan tässä sattunut ja tapahtunut, siitä ehkä kertoo myös se, että tänne ei ole ilmestynyt mitään. Marraskuun viimeinen viikko meni lämpimissä tunnelmissa Punaisella merellä, Egyptissä ja Jordaniassa. Reissu oli, noh, ikimuistoinen ;) Loma olikin totaalinen irtautuminen arjesta, jestas sentään. Täällä oli käynyt talvikin sillä välin, mutta johan toki oli mustaa taas, kun takaisin pääsin.
Nuorisojaosto oli Marin ilona loman ajan, jostain syystä hoitaja odotti eniten, sitä että hakisin pojat pois. Mistä mahtoi johtua? Kiroileva Siili oli ainakin oppinut odottaamaan ovella nätisti ulos pääsemistä, eikä siheen opettamiseen ollut jääkiekkomailaa kummempaa välinettä tarvittu...
Arki kuitenkin iski jälleen vasten kasvoja ja toista viikkoa on painettu töitä putkeen loman jälkeen, jotta pehmee oli lasku...
Viime viikolla muutama kerta käytiin Marin kanssa litykentällä treenien merkeissä. Hermannille opetettiin vähä kontakteja siinä ohimennen. Kisat kattos ku paino päälle, nii jotain oli tehtävä.
Perjantaina mersu, chevy ja 4-metrinen peräkärry suuntasivat kohti Seinäjokea. Wallsport-areena oli juuri niin huikea kun olin osannut kuvitella. Wuhuu, siellä sitä kelpais ratoja vedellä!
Myynti-osaston kamat oli saatu seinien sisälle jo ennen puolta yötä ja minä painelin poikien kanssa hotelliin nukkumaan.
Lauantai alkoikin sitten taas hyvin aikaisella herätyksellä, areenalla olin jo klo 7.00
Osaston sain kuosiin siinä aamun aikana. Mari tuli Hermannilla jo aamun ekaan starttiin klo 8. Pikkusen oli emännän herääminen menny pitkäks ja hikeä pukkas, mutta olivat ajoissa mestoilla ja jotenkin Mari sai valmistautumisen tehtyä. Hermannin starttinumero oli 3, joten liikoja aikoja ei siinä ollut. Parivaljakon työskentely oli jokseenkin täydellistä, meinas vähä kylmät väreet iskee ihan näin katsojanakin.. Hermanni ja Mari tekivät suvereenin nollan elämänsä ensimmäiseltä perusradalta!!! Huh, huh, Mari oli aivan valkoinen maalissa ja kysyi vaan: mistä näitä tulee? Joo, en tiedä, kai niitä tulee, kun homman osaa. Ja eihän se nolla vielä kaikkea ollut, lopullinen tulos 35 koiran luokassa oli NOLLAVOITTO huikealla melkein -15 ajalla! Jesuus poijjaat, tuosta koirasta kuullaan vielä! Onnea Amille ja Hermalle toisesta nollasta!
Toinen rata oli ... melkein ... yhtä hyvä, vain lentokeinu teki vitosen tulokseen, joten harmittelemaan ei voinut jäädä. Hienoa työtä systeri!
Päivä jatkui työn merkeissä, kunnes yhden maissa piti alkaa valmistautua omiin vetoihin. Jännitti ihan vietävästi startata Kipinän kanssa kakkosissa, mutta mikäs siinä muu auttaa kun luotto koiraan. Ei näitä hommia muuten tehdä. Kipinällä oli vauhti päällä, mutta kuten arvasin, pussista mentiin läpi vasta toisella yrittämällä ja joku muukin pieni juttu matkalla sattui, mutta ne kontaktit, ne kontaktit, ne on parasta Kipinää, ja tais siitä joku mulle ihan mainitakin. Hyvä mies, reipas veto!
Toinen rata sujui aivan huipusti, kunnes mä ihan lopussa vedin koiran kuonon putken suusta ohi ja vitonen napsahti siitä. Pum, "ammun itseni", kun en osaa nollaa koiralle antaa. PRKL! Sori Kipi, äiti sössi.
Kolmas rata oli arvoitus, kuinka väsynyt koira olisi? Vieläkö kulkee? Hyppäri, saadaanko me vauhti pysymään ilman kontakteja? Lähdimme radalle illan viimeisinä..
Mutta Kipinä kipitti kympin virheellä, toinen tuli mun vedosta (taas putkella!) ja toinen tuli pudonneesta rimasta. Yhtään en tiedä mitä tapahtu, oli meinaan eka riman pudotus kisoissa, eikä tuota kyllä ole montaa kertaa treeneissäkään tapahtunu. Kipi jäi oikeen katsomaan sitä rimaa, jotta mikäs perskele siellä kolahti..
Hyvin vedettiin kuitenkin loppuun asti ja hyvä fiilis jäi viimeisestäkin radasta. Tärkeintä on, että koira kulkee, tuloksia tulee sit joskus kaupan päälle!
Kisat olivat edellä aikataulusta koko päivän, siitä suuren suuri kiitos järjestäjille. Hallista oltiin ulkona siis jo 7 aikaan illalla. Ohjelmassa koirien lenkitystä ja muita rutiineja. Tuli siinä sitten joku tunti untakin ennen sunnuntain koitoksia..
Meni meinaan tänä vuonna toi itsenäisyyspäivä ihan "pikkasen" ohi..
Sunnuntaina taas liikkeellä jo ennen 7, tällä kertaa sain hotellista eväät mukaan, kun eihän siellä aamiaista tarjoilla vielä kukonlaulun aikaan.
Kapo pääsisi tänään juoksemaan radoille. Kivaa! Eka rt oli 8.00, ohjaksissa minä. Radan profiili oli aika perussettiä, ehkä jopa näennäishelppo, mutta piti sisällään runsaasti koukkuja..
Meillä on takana kisatauko, joten syystä hiukan jännitti, että kuinka kelpie räjähtää kun radalle pääsee. Mutta koiralle kaikki kunnia hyvästä vedosta, itseni voisin taas "ampua", pum. Eikö sitä ole tähän päivään mennessä oppinut ohjaamaan sitä *itun aan alastulokontaktia?? Ei sitte vissiin. Eli vitonen. Kapo oli todella hyvässä kunnossa, eikä ehkä ihan niin kuuma kun olin pelännyt. Hyvä koira!
Mari veti jonkun todellisen ihmehylsyn Piun kanssa, niillä taas katkes se lanka, niinku on käyny joskus ennenkin.
Hyppärille tehtiin jo etukäteen suunniteltu ohjaajanvaihdos, eli Mari sai ohjastaa Kapoa. Ja hyvin ohjastikin, tosin erittäin harmittava vitonen jostakin aidan ohituksesta. Notta jos molemmat olis onnistunu, niin vois olla se tuplanolla tehtynä, mutta kun ei osaa, niin ei osaa...
Piu tekikin sitten nollan hyppäriltä, mutta siitä ei ole hyötyä edes sm-nollissa, eli turhaa oli sekin ;)
Viimeinen rata olikin sitten ei agilityä, vaan kilpajuoksua... Heh.
Minähän se sitten sössin ihan jo kolmannella esteellä hylyn ja siitä sitten rennosti eteenpäin. Aika harvoin on tullu vedettyä kolmea suoraa putkea peräkkäin, mutta nyt on sekin kokeiltu, hyvin meni, ja jopa vauhdit pois ottava aitojen takaakiertohässäkkä onnistui putkien jälkeen. Yks epävarma tilanne tuli loppupäässä rataa, mutta muuten voisin väittää selvinneeni radasta arvosanalla kohtuullinen :)
Mari ja Piu saivat keinun kontaktilta vitosen, tosin ilman aihetta, mutta sille emme voi mitään :(
Muuten todella mallikas kipaisu!
Niin oli kisat putkessa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kamatkin jo kasattuna tähän mennessä ja jälleen päästiin ajoissa lähtemään kotimatkalle!
Mainitsen tähän vielä yhteenvetona kavereiden hyviä vetoja, sori jos unohdan jonkun..
Mari ja Hermanni Maxi1 0-voitto! Onnittelut!
Emmi ja Paxi Mini1 0 ja sijoitus 2.! Onnittelut!
Krista ja Arwen Maxi2 0 ja sijoitus 2.? -siirto kolmosiin! Onnittelut!
Päivi ja Nala Maxi2 0 ja sijoitus 2.! Onnittelut!
Mari ja Piu Medi3 0! Onnittelut!
Komiaa oli, niinku pohojalaaset sanoos..!
Rusina 18.5.1992-17.12.2008
