Ja sitten niitä palkintoja...

Viikonlopun tarninan kerronta jatkuu siis nyt.

Sunnuntaina heräsin hiljaiseen taloon ja hiivin pihalle koirien kanssa vähin äänin. Auto starttasi kohti kisapaikkaa 7.45

Ensimmäisenä perille päästyäni tietysti katsoin radan, eikä siellä ollut sitä pelottavaa pussia. Jes! Mutta löytyy sieltä sentään pöytä, siis pöytä joka on nykyisten agiratojen muinasihistoriallinen jäänne..

Ilmoitin koiran paikalla olevaksi ja tein pienen veryttelyn. Kipinä oli hyvällä tuulella tänään. Lähdimme luokan loppupäässä. Jälleen hieman tahmea alku.. Puomin jälkeisen putken ulostulossa Kipinä on jotenkin hämillään ja katsoo tuomaria ja muita ihmisiä kehän reunalla ja käy kurkistamassa putkeen uudelleen. Tästä siis hyllylaudanpätkä nro 5. Loppu radasta menee loistavasti! Kipinä vaan ei aina ole hyvällä tuulella, se on herkkä ja se täytyy hyväksyä.

Ekan radan jälkeen laitan jälleen myyntiosastoa kasaan ja kohta jo Mari, Raika, Hermanni ja Kapo saapuvat kisapaikalle. Sää on aivan mahtava, aurinko paistaa täysillä.

Huomaa tulevaisuuden myyntitykki :) ( Kuva: H. Järvinen)

Toinen rata on hyppäri, profiili vaikuttaa kivalta ja sävelet on melko selvät jo ennen rataan tutustumista. Juosta pitää! Tälle radalle lähden ekana ja teemme taktiikanmuutoksen.. Mari veryttelee Kipinää n. 3 min rataantutustumisen aikana, juoksuttaa mulle koiran lähtöalueen lähelle, ikäänkuin harjoitus vain jatkuisi siitä. Otan Kipinän Marilta, annan yhden makupalan, otan remmin pois ja koiran syliin, menen nopeasti viivalle, tuomari on jo puhaltanut pilliin ja niin me menemme, yhdessä! Koira etenee kuin juna esteeltä toiselle ja maalissa tuloksena NOLLA! Wuhuu, hyvä Kipsu! Vain yksi koira on meitä 2 sekuntia nopeampi, joten sijoitus upeasti 2! Kipinä siis vastaa viikonlopun ekasta palkintopallipaikasta!

Mari on rohkeasti ilmoittanut Hermannin hyppyradalle mukaan.. Ja heti minien jälkeen Mari saa keskittyä koiraansa. Viretila on saatava sopivaksi ja koira rennoksi. Rutiineja on sen kanssa hyvä harjoitella jo alusta lähtien. Minä huolehdin Raikasta ja töistäni.
Hermanni lähtee luokan keskivaiheilla. Jännittää. Videokamerakin suostuu vihdoin yhteistyöhön. Ihanaa.
Mari tulee viivalle, koira näyttää keskittyneeltä. Ja sitten liikkeelle... eihän siinä ihminen kerkiä juuri kissaa sanoa kun parivaljakko on maalissa, tuloksena NOLLA! Siis mitä, NOLLA! Hermannin ja Marin toinen startti. Upeaa työtä. Isossa luokassa vain yksi on nopeampi ja niin Marin ja Hermannin sijoitus on hienosti 2! Upeaa!

Hermanni (Kuva: H. Järvinen)

Päivä jatkuu ihanan sään vallitessa työn merkeissä. Piu ja Mari pääsevät ekana viivalle. Älkää taaskaan kysykö mitä tapahtuu, mutta hyl napsahtaa jossain kohtaa.

Mä vedän vielä tämän radan Kapon kanssa, mutta kuinka ollakaan mun hermo ei pidä, yksi ohjausliike epäonnistuu ja plakkariin hyllylaudanpätkä nro6. Jep, jep. Rata tehdään kuitenkin ihan hyvin loppuun, kiva kipasu joka tapauksessa.

Pusu! ( Kuva: H. Järvinen)

Kolmostenkin viimeinen rata on hyppäri ja Mari saa kunnian (etukäteen sovitun) viedä sekä Piun, että Kapon. Ja rata on sellainen, noh, miten sen nyt sanois, haastavahko. Eiku oikeesti, haastava. Piu tienaa h, y, l - kirjaimia taas.

Mua jännittää Marin suoritus Kapon kanssa ihan pimeesti. Ja Mari vielä hiillostaa sanomalla että ottaa alun jännästi, noh, ota sinä alku jännästi joo, mulla on jännää ihan muutenkin! Voin kertoa, että Marin ja Kapon meno oli fantastista, siis kerrassaan. Jännitys tiivistyy, rata etenee, nollaa tehdään.........., mutta #/==(/rhbfjb***!!!=)¤¤&#(" viimeinen rima putoaa, jostain käsittämättömästä syystä. Jumaliste! Siinä pääsee kyllä erittäin painokelvottomat sanat myös allekirjoittaneelta.

Mitähän tähän nyt muuta sanoisi. Ei mitään. Kattellaan.

Kapo kepeillä (Kuva: H. Järvinen)

Videokamera ei myöskään näytä selkeää syytä riman pudotukseen, ohjaus toimii loppuun asti, mutta ehkä pieni nopeudenmuutos tapahtuu. Mene ja tiedä. Tämä on urheilua ja yhteistyötä koiran kanssa, ja kaikenlaista sattuu.
Silti suoritus näyttää oikeesti ihan helvetin hyvältä ja on vieläpä nopea, siis Kapoksi sairaan nopea, ajalla olis oltu neljäntenä ja se on neljänkymmenen koiran luokassa kova juttu!
Kiitos Mari hyvästä vedosta, ehkä sä pääset vielä kartturiksi Kapolle :)

Teletappiko?

Raika jo kysyy, että koska mennään kisoihin seuraavan kerran?

(Kuva: H. Järvinen)