Keinuongelma?

Voi perhanan perhana!

Kävin eilen, siis maanantaina reippaalla peltolenkillä poikien kanssa. Kivaa ja kylmää oli :)
Pikkasen oli yhdessä Marin kanssa suunnitelmissa agikentälle meno, mutta Marin työt venähti ja olin kentällä yksin. Pimeys laskeutuu jo kahdeksan aikaan, niin voin kertoa että puol ysi ei pihalla juuri eteensä näe. Onhan siellä kentällä valot ja plaa plaa plaa, mutta tässä nyt yksi teoria siihen, miksi Kipinä the varmakeinukoira hyppäs pois keinulta ennen aikojaan eilen..

Aloitetaan alusta, kentälle menon tarkoitus oli alunperinkin tehdä pelkkä kontaktitreeni, koska sellaisessa hämärässä en koiria hypyytä. Kapon kanssa tein keinua ja puomia, meni loistavasti, hetsasin sopivasti ja rivakasti, liikuin erilailla, hain etäisyyttä jne. Kapo toimi hienosti. Lisäksi kikkailin pujottelussa edestä leikkaamista jne MM-kisojen radan tyyliin :) Ei rikkonu yhtään kertaa, pujotteli aina loppuun, mä olin tästä ihan happy!

Kipinän kanssa tosiaan aloitus keinulta, WTF?, koira hyppää alas puolesta välistä, ennen kun koko keinu edes ymmärtää tuon koiran hurjasta 6kg painosta mitään. Voihan sanonko mikä... Otin namivedolla muutaman toiston, jees menee, tosin ei säntää päähän asti, niinkuin yleensä.

Sanokaa nyt hyvät toverit, että tämä epävarmuus johtui vain pimeydestä???? Kipinä ei ehkä tiennyt millä esteellä ollaan??? "Keinuongelman" eteneminen jää siis nähtäväksi.

Puomi meni juoksukontaktein aivan loistavasti ja pujottelu normaaliin tapaan, ei mitään ihmeellistä.

Siinä ne treenit sitten olivatkin, lyhyestä virsi kaunis, niinku sanotaan.

Tiistaina Kapon kanssa kohti Ruovettä heti aamusta, hierontaan siis. Satu on kyllä hyvä hieroja, voin suositella! Kapo nautti mun mielestä nyt enemmän kuin viimeksi, lapojen jumi oli tiessään, mutta reidet aavistukseen kireet vieläkin. Nyt pitäis aina muistaa sitä lämpimänä venytellä. Ens viikolla vielä hieronta, jatkossa katsotaan sitten kuinka tiheästi on tarvetta. Jotenkin vaan tulee itselle hyvä olo kun huollattaa koiraa, vaikka varsinaista vikaa ei ollutkaan ilmennyt. Nyt ainakin tietää missä mennään! Ja siitä oon tosi tyytyväinen, että mitään selkäjumia sillä ei ainakaan ole.

Aurinkoisesti siis eteenpäin. Tää ja ens viikko vielä ahkeraa kurssin ohjaamista ja sitten koittaa "syysloma" niistä hommista.

Fiilistä!

Kauan odotettu reissu agilityn MM-kisoihin on nyt ohi. Koko eilinen päivä meni yhdessä hujauksessa. Lähdin liikkeelle yöllä klo 2.25, hain ensin Henriikan kyytiin Vaskuulta ja sieltä sitten kohti linkka-asemaa. Anne saapui sinne samaan aikaan, sitten tuli Päivi ja hetken päästä Mari, sitten meinattiinkin lähteä, mutta Saija menas jäädä, hups! No oikeesti, ehti hän kyytiin. Matkalta tuli sitten lisää väkeä bussiin, Ruovesi-Mänttä-Orivesi ja sitten kaikki olivatkin kyydissä. Ennen Pirkanhovin pysähdystä ehdittiin pitää 15 kysymyksen tietokilpailu agility mm-kisoja koskien. Ja jälleen kaikki olivat muutamaa nippelitietoa viisaampia :)
Pirkanhovissa pieni tauko, meillä oli varattu vähän aamupalaa kaikille, jotta matka jatkuisi nopeasti.
Hyvissä ajoin ennen kasia oltiinkin sitten jo Hesassa. Oikeat (ja välillä vähän väärätkin) paikat katsomosta löytyivät ja hetken odottelun jälkeen alkoikin sitten medien rataantutustuminen. Ja fiilis nousi, huh huh! Siitähän se sitten alkoi käsien yhteen läpyttäminen, ja sehän myös kesti, iltaan asti!
Yleisö oli kyllä ihan huikea, niin siellä elettiin jokaisen suorituksessa mukana, että oksat pois. Eikä sitä tunnelmaa voi millään sanoilla kuvata, se pitää kokea!!!
Medeissä ei mitaleja suomalaisille, ei edes Suomalaisen Jarille, joka hyllytti myös finaaliradan.
Medien jälkeen oli pieni tauko ja käytävillä armoton ryysis ennen minejä.
Minikoirissakin oli kivasti rotukirjoa ja aika kului siivillä kun katsottiin toinen toistaan hienompia suorituksia! Janne Karstunen Toffella oli mineissä paras suomalainen, kuudes.

Ennen maxeja oli taas tauko ja sillä tauolla ehdittiin jutella muutaman tutun kanssa. Kahvia ja jotain särvintä piti tietysti nauttia myös, ai niin ja yks siideri.
Maxi-luokka oli itelle jotenkin se "tärkein" vaikka toinen oma koira onkin mini.
Luvassa siis 157 rataa, joista 130 bordercollieiden tekemänä. Eikä siihen kyllästynyt, ei sitten millään! Muutama kelpiekin oli mukana, joskaan ne eivät yltäneet mihinkään huippuvetoihin. Kuvasin joitakin suorituksia videolle, jää vähän muistoa siitä fiiliksestä.
Me huudettiin, vihellettiin ja taputettiin niin koko päivä, ettei mitään järkeä!!
Maxeissa tuli yksi valtavan liikuttava hetki kun Mikko Aaltonen teki tervu Avalla sen elämän viimeisen agilitykilpailun..... :( Kyllä siinä silmät kostuivat. Mikko ja Ava saivat keinulta vitosen, mutta muuten suoritus oli fantastinen! Ja miten Mikko otti yleisön, voi taivas...... se oli NIIIIIIN hienoa, ne juoksi Avan kanssa kentän ympäri ja kiitti! Snif, nyt tarvitsen nenäliinan.

37 viimeistä koiraa oli käsillä ja mä ajattelin, että voi paska, pian nää kisat on ohi. Helkkari kattonu agilityä siihen mennessä joku 6 tuntia putkeen ja ajattelee, että ei kai tää vielä lopu.... Onkohan mullakaan ihan kaikki muumit laaksossa?

Norjalaisen Jan Egil Eidenin ja malinois Cirkuksen suoritus oli mun mielestä loistava, ja lopussa en edes tajunnut, että he todella nousivat sijalta 26 MM-hopealle!!
Kuudenneksi viimeisenä lähti meidän Marin suosikki Jouni Orenius ja bc Yoko. Meillä oli niin kädet hiestä märkänä, jännitys oli aivan käsin kosketeltava... Jouni tuli lähtöön ja meteli oli järkyttävä!, sitten hiljaista ja niin Jouni ja Yoko lähtivät... herran jestas se oli jännää, TEKIVÄT NOLLAN!! Jessus mikä veto, Jouni ja Yoko siis toiseksi tässä kohtaa. Sitten tulee jenkki, joka ohittaa heidät, eli ennen viimeistä suoritusta parhaan suomalaisen sijoitus 3.
Viimeisenä lähtee sitten toinen suomalainen, todellakin ensimmäisen päivän jälkeen johtava Jaakko Suoknuuti ja bc Zen. Heillä siis yhden radan verran matkaa maailmanmestaruuteen..
Aita, rengas, pussi, a, aita, aita, putki, kepit, muuri, aita, aita, putki, aita, aita ja sitten se homma REPEÄÄ! :( :( :( Zen menee puomin sijaan a-esteelle ja Jaakko suorastaan lyyhistyy kentälle. Pettymys on varmasti kova, siis enemmän kuin kova. En voi edes kuvitella.
Heillä oli 5 estettä matkaa maaliin, mutta näin kävi. Ja taas tuli todistettua lajin herkkyys kerta kaikkiaan.

Mutta olihan sitä toki aihetta juhlaan, JOUNI JA YOKO MM-PRONSSIA! ONNITTELUT!
Bileet kentällä alkoivat välittömästi, eikä katsomosta käsin äkkiä olisi voinut aavistaa, että usalainen Marcus Topps ja bc Juice voittivat maxien MM-kultaa, sillä niin kova oli hässäkkä Jounin ja Yokon ympärillä! Musiikki pauhasi ja hauskaa oli!
Palkintoseremonian jälkeen talsimme bussiin ja eväiden jaon jälkeen alkoi kotimatka, joka oli täynnä aika hervotonta naurua..

Haluan kiittää vielä kaikki matkalla mukana olleita Kirsulaisia ja heidän tovereitaan, reissu oli aivan mahtava, KIITOS että olitte mukana!
Olen kuitenkin pääsääntöisesti kunnolla käyttäytyvä ihminen, mutta nyt tunnin yöunet veivät jutuista kyllä parhaan terän, eli anteeksi nauraminen, ei vaan pokka pitänyt, anteeksi ;)

Erityisesti vielä kiitos ystävilleni; Marille, Päiville, Annelle ja Saijalle matkaseurasta :)
OLI NIIIIIIIIIN MAHTAVAA!

Normi viikko

Maanantai meni kisoista palautuessa, normaalia liikuntaa vaan koirien kanssa.

Tiistaina aamulla oli Kapon hieronta Ruovedellä. Käytiin nyt varsinaisessa lihashuollossa ekaa kertaa. Tarvetta sille tiesin olevankin. Isot reisilihakset ja takaa katsottuna koiran oikea puoli olivat hiukan jumissa, ei mitään kauhean hälyttävää, mutta hieronnan ja huollon tarpeessa kuitenkin. Kapo oli Satun käsittelyssä todella rento ja näin kuinka koira nautti.
Illalla käytiinkin sitten raviradalla kevyt veryttelevä lenkki ennen mun kurssin ohjausta.
Meillä on siis alkanut Kirsujen peruskurssit ja mulla on kaks ryhmää siellä peräkkäin, ensimmäinen on sellainen "rähinäryhmä", vaikka ei kyllä uskois :)
Toisen ryhmän kanssa tehdään tokoa ja sinä on oikein lahjakkaan oloisia koiria ja ohjaajia. Ihanaa ohjata itelle mieleisiä ryhmiä ja innokkaita oppilaita!



Keskiviikkona piti olla taas iltamenoa, mutta se homma onneksi siirrettiin. Tilaisuus tekee varkaan ja niin päädyimme agilitykentälle. Remmissä Mari, Raika, Anne, Sanni ja minä. Plus tietysti karvaiset Kapo, Kipinä, Hermanni ja Rasseli. Anne otti Rasan kans jo settiä kun mä menin mestoille ja kylläpä näytti koira rennolta! Hyvää edistymistä on tapahtunut!


Kapon kans piti tehdä laatikkoo, mutta se jäi vähiin, kun herran korvassa oli joku kökkö ja se häiritsi kovin. Kipinän kanssa tein vähän iloittelua, kaikki suju oikeestaan tosi hyvin. Anne vielä sopivasti painosti testaamaan pujottelun osaamista ja toimihan se :)


Rasseli teki ehtoon aikana aika monta pientä treeniä, yhdessä setissä tuli vähän häröilyä, mutta ei todellakaan mitään maata kaatavaa.

Anne ja Rasseli, kuva tosin vuoden takainen.

Hermannin kanssa otin kontaktisetin, hyvin meni. Myös keinua otettiin nyt. Muuten Mari päästeli Herman kanssa normaaliin tyyliin, yks takaakierto meinas tuottaa hankaluuksia, mutta kyllä siitäkin selvittiin.

Hermanni

Kapon kaivoin vielä tekemään vähän pujottelua ja hyppyjä, nyt ei korva vaivannut yhtään ja hyvin meni! Jätkä pujottelee makeesti loppuun, vaikka mä jätän sitä kahden aidan verran, vautsi, hyvin vedetty!

Sanni, tämäkin kuva on otettu -07

Torstaina kävin taas ennen kurssia raviradalla, sää oli ihana ja koirat sai mennä niin paljon kun kintuista lähti. Sitten mä sain jonkun ihme piston ja jäähallille päästyäni tein Kapolla tokoa. Kapo oli loistavassa viretilassa ja teki tarkkaa työtä, seuraaminen oli ihanan levollista. Pitäiskö mun ilmoittaa se kokeeseen? No ei nyt sentään hulluja puhuta! Kurssin ohjaukset meni hyvin, ryhmät toimii ja koirat oppii, se on hienoa se!

Nyt on jo perjantai ja enää 2 yötä agilityn mm-kisojen finaaliin!! Sunnuntaina lähdetään aamuyöllä liikkeelle oikein bussikyydillä. Voi että tätä reissua on odotettu! Kaikki kivat frenditkin lähtee messiin! Maanantaina sitten tuskin ääntä enää lähtee kenestäkään...

Ja sitten niitä palkintoja...

Viikonlopun tarninan kerronta jatkuu siis nyt.

Sunnuntaina heräsin hiljaiseen taloon ja hiivin pihalle koirien kanssa vähin äänin. Auto starttasi kohti kisapaikkaa 7.45

Ensimmäisenä perille päästyäni tietysti katsoin radan, eikä siellä ollut sitä pelottavaa pussia. Jes! Mutta löytyy sieltä sentään pöytä, siis pöytä joka on nykyisten agiratojen muinasihistoriallinen jäänne..

Ilmoitin koiran paikalla olevaksi ja tein pienen veryttelyn. Kipinä oli hyvällä tuulella tänään. Lähdimme luokan loppupäässä. Jälleen hieman tahmea alku.. Puomin jälkeisen putken ulostulossa Kipinä on jotenkin hämillään ja katsoo tuomaria ja muita ihmisiä kehän reunalla ja käy kurkistamassa putkeen uudelleen. Tästä siis hyllylaudanpätkä nro 5. Loppu radasta menee loistavasti! Kipinä vaan ei aina ole hyvällä tuulella, se on herkkä ja se täytyy hyväksyä.

Ekan radan jälkeen laitan jälleen myyntiosastoa kasaan ja kohta jo Mari, Raika, Hermanni ja Kapo saapuvat kisapaikalle. Sää on aivan mahtava, aurinko paistaa täysillä.

Huomaa tulevaisuuden myyntitykki :) ( Kuva: H. Järvinen)

Toinen rata on hyppäri, profiili vaikuttaa kivalta ja sävelet on melko selvät jo ennen rataan tutustumista. Juosta pitää! Tälle radalle lähden ekana ja teemme taktiikanmuutoksen.. Mari veryttelee Kipinää n. 3 min rataantutustumisen aikana, juoksuttaa mulle koiran lähtöalueen lähelle, ikäänkuin harjoitus vain jatkuisi siitä. Otan Kipinän Marilta, annan yhden makupalan, otan remmin pois ja koiran syliin, menen nopeasti viivalle, tuomari on jo puhaltanut pilliin ja niin me menemme, yhdessä! Koira etenee kuin juna esteeltä toiselle ja maalissa tuloksena NOLLA! Wuhuu, hyvä Kipsu! Vain yksi koira on meitä 2 sekuntia nopeampi, joten sijoitus upeasti 2! Kipinä siis vastaa viikonlopun ekasta palkintopallipaikasta!

Mari on rohkeasti ilmoittanut Hermannin hyppyradalle mukaan.. Ja heti minien jälkeen Mari saa keskittyä koiraansa. Viretila on saatava sopivaksi ja koira rennoksi. Rutiineja on sen kanssa hyvä harjoitella jo alusta lähtien. Minä huolehdin Raikasta ja töistäni.
Hermanni lähtee luokan keskivaiheilla. Jännittää. Videokamerakin suostuu vihdoin yhteistyöhön. Ihanaa.
Mari tulee viivalle, koira näyttää keskittyneeltä. Ja sitten liikkeelle... eihän siinä ihminen kerkiä juuri kissaa sanoa kun parivaljakko on maalissa, tuloksena NOLLA! Siis mitä, NOLLA! Hermannin ja Marin toinen startti. Upeaa työtä. Isossa luokassa vain yksi on nopeampi ja niin Marin ja Hermannin sijoitus on hienosti 2! Upeaa!

Hermanni (Kuva: H. Järvinen)

Päivä jatkuu ihanan sään vallitessa työn merkeissä. Piu ja Mari pääsevät ekana viivalle. Älkää taaskaan kysykö mitä tapahtuu, mutta hyl napsahtaa jossain kohtaa.

Mä vedän vielä tämän radan Kapon kanssa, mutta kuinka ollakaan mun hermo ei pidä, yksi ohjausliike epäonnistuu ja plakkariin hyllylaudanpätkä nro6. Jep, jep. Rata tehdään kuitenkin ihan hyvin loppuun, kiva kipasu joka tapauksessa.

Pusu! ( Kuva: H. Järvinen)

Kolmostenkin viimeinen rata on hyppäri ja Mari saa kunnian (etukäteen sovitun) viedä sekä Piun, että Kapon. Ja rata on sellainen, noh, miten sen nyt sanois, haastavahko. Eiku oikeesti, haastava. Piu tienaa h, y, l - kirjaimia taas.

Mua jännittää Marin suoritus Kapon kanssa ihan pimeesti. Ja Mari vielä hiillostaa sanomalla että ottaa alun jännästi, noh, ota sinä alku jännästi joo, mulla on jännää ihan muutenkin! Voin kertoa, että Marin ja Kapon meno oli fantastista, siis kerrassaan. Jännitys tiivistyy, rata etenee, nollaa tehdään.........., mutta #/==(/rhbfjb***!!!=)¤¤&#(" viimeinen rima putoaa, jostain käsittämättömästä syystä. Jumaliste! Siinä pääsee kyllä erittäin painokelvottomat sanat myös allekirjoittaneelta.

Mitähän tähän nyt muuta sanoisi. Ei mitään. Kattellaan.

Kapo kepeillä (Kuva: H. Järvinen)

Videokamera ei myöskään näytä selkeää syytä riman pudotukseen, ohjaus toimii loppuun asti, mutta ehkä pieni nopeudenmuutos tapahtuu. Mene ja tiedä. Tämä on urheilua ja yhteistyötä koiran kanssa, ja kaikenlaista sattuu.
Silti suoritus näyttää oikeesti ihan helvetin hyvältä ja on vieläpä nopea, siis Kapoksi sairaan nopea, ajalla olis oltu neljäntenä ja se on neljänkymmenen koiran luokassa kova juttu!
Kiitos Mari hyvästä vedosta, ehkä sä pääset vielä kartturiksi Kapolle :)

Teletappiko?

Raika jo kysyy, että koska mennään kisoihin seuraavan kerran?

(Kuva: H. Järvinen)

Hyllytavaraa palkinnoille

Huoh, sanoisinko että astetta rankempi viikonloppu takana.

Kerrottakoon siis jälleen koko tarina..
Oli synkkä ja myrskyinen yö..., no niin Chevy käynnistyy liikkeelle lauantaina klo 4.30 syynä vain ja ainoastaan se, että mun piti olla kuuden aikaan Transpointin Tampereen terminaalissa hakemassa lähetystä, joka pelastaisi mun osaston pitämisen kisoissa. Ja siellähän minä. Ajelen kuormani kanssa kisapaikalle Hervantaan ja yritän nukkua, siis todellakin yritän, en siis nuku. Takkujen (siis Tampereen Koiraurhelijoiden) ihmisiä saapuu paikalle 7 jälkeen ja mä menen heti kyselemään osaston sijoituspaikkaa. Käyn Kapon ja Kipinän kanssa vähän lenkillä ja ryhdyn purkamaan kamoja autosta. Osasto on kasassa jonkun hetken päästä. Klo 9 alkaa ykkösluokat ja minit niistä viimeisinä. Rata vaikuttaa kivalta.



Kipinä haistelee veryttelyssä jonkin verran, eikä ole ihan niin vapautunut kuin toivoisin. Suoritus alkaakin vähän tahmeasti. Hyvä alku kaatuu kuitenkin siihen, että Kipinä ei halua mennä pussiin. Tehdään kuitenkin iloisena rata loppuun. Tästä siis hyllylaudanpätkä nro 1.



Toisella radalla on myös pussi, joten aavistan tuloksen melkein etukäteen. Muuten Kipinä kulkee oikein mainiosti. Toiselta radalta hyllylaudanpätkä nro 2.
Keskipäivän keskityn siis töihin ja tietysti koirien ulkoiluttamiseen. Sää on vähän surkea, vettä tihuttelee.



Mari, Raika ja Hermanni sekä Piu saapuvat mestoille neljän aikoihin.




Kolmosluokat alkavat maxeilla. Ihmisellä on jumalattoman huono muisti, en siis enää tarkasti tiedä mitä Kapon ja mun eka rata piti sisällään, mutta oletettavasti epäonnistuin yhdessä välistä vedossa ja tuloksena oli hyllylaudanpätkä nro 3.

Mari vetää tältä radalta Piun kanssa nollan, voi taitavuus! Ja sijoituskin hienosti neljäs!


Toinen rata päästään starttaamaan illan pimetessä. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikataulu on yli 2 tuntia myöhässä, joten tässä vaiheessa otetaan käyttöön se kuuluisa asenne...
Rupee jo heikompaakin hirvittämään kun on ollut kisapaikalla yhteensä lähes 16 tuntia..
Ennen viimeistä rataa saan kamat suunnilleen kasaan, eli työpäivän päätökseen.


Kapon kanssa rata lähtee varsin mainiosti liikkeelle, putkella hosun, ja saan koiran pakittamaan takaisin. Pujottelun ja aidan takaakierron jälkeisessä elämässä ei enää woima riitä muuttamaan koiran suuntaa ja tästä johtuen saamme hyllylaudanpätkän nro 4.


Mari taitaa saada Piulle hyllyn jo aika alussa rataa. Epäilemme jopa sitä, kuinka hyvin koirat oikeesti näki esteet tuossa valossa?


Klo 22 lähdetään Marin köörin kanssa ajamaan jo varsin tuttuun osoitteeseen, Hennalle.
Syömisen ja pikaisen suihkun sekä tietysti pienen jutustelun ja Raikan esiintymisen jälkeen ollaan valmiita yöpuulle ihan jokainen!

"Agilityvauva" Raika

Kipinöintiä!

Vauhdikas viikonloppu takana ja uutta viikkoakin eletty jo pari päivää.
Aika siis summata tapahtuneita asioita.

Keskiviikkona pidettiin oikeen kimppatreenit kentällä. Siellä oli suorastaan tungosta, kun paikalle saapuivat Kaisa, Wilma ja Winsky, Anne ja Rasseli, Sanna ja Rudi, Mari ja Hermanni, sekä minä, Kapo ja Kipinä.
Osa porukasta teki ensin meidän tiistain treenin ja sitten Anne kehitti meille toisen setin, jota jokainen teki kykyjensä mukaan. Kivaa oli oikeen olan takaa :)
Mun piti valitettavasti kiiruhtaa hiustenlaittoon, joten ylimääräistä aikaa ei ollut.

Perjantaina suunnilleen suoraan töistä kentälle. Siellä pyöri jo leirille saapunutta scapendoesporukkaa. Vedettiin sitten yks kaks treenit kilpaileville schapeille. Omilla vedin ihan pienet kipaisut. Mari teki treenit Piun kanssa ja koirassa oli virtaa, kertakaikkiaan!

Lauantaina yhden maissa ahtauduttiin (sanan varsinaisessa merkityksessä) Marin keltaiseen mondeoon jo käännettiin nokka kohti Nokiaa. Mukana siis Mari, Raika ja minä, sekä karvalapset Kapo, Kipinä, Hermanni ja Piu. Tunnelma oli siis todella tiivis, 4 koiraa ja 3 ihmistä + häkit + vaunut ynnä muut romut farmari-autossa :)
Kisapaikalla oli taas ihana Kirsu-edustus, Kirsi ja Emmi olivat jo ehtineet starttailla, tällä kertaa suorituksilla ei yltänyt palkintopallille, mutta Krista korjasi tilanteen Arskan kanssa maxi2-luokassa, ottamalla hienosti ekan nollan, sijoittuen toiseksi! Onnittelut vielä!

Piu pääsi viivalle ekana, ja nyt täytyy muistella mitä tapahtui, ai niin, se pikkupiru varasti lähdössä ja kuminauha kartturiin katkes siinä samalla, tuloksena hyl.
Kapon veryttely oli mielestäni sujunut suunitelman mukaan, niinpä menin luottavaisena starttiin. Rata oli mukava ja yhteistyö sujui.. NOLLA, jessus koira, TAAS NOLLA! :)

Toinen rata vaikutti myös erittäin haasteelliselta, loppusuoran alussa Mari sai Piun putkeen puomin sijaan, ja tuloksena tuomarin kädet ristissä, eli hyl. Voi Piu, sulla meni vähän liian aikaisin korvat kiinni.
No, Kapon suorituksen mokasin minä, aan alakontakti oli koskematon meidän jäljiltä ja siinä kuuluisan loppusuoran alussa koira valitsi oikean käteni sijaan vasemman ja kurkisti sinne putken toiseen päähän. Tuomarilta siis tuttu liike, eli ei merkintöjä tuloslistalle. Omia mokia molemmat, sitä ei käy kiistäminen.

Palasimme siis yhtä nollaa ja kolme hyllyä rikkaampina kotiin nukkumaan vähäksi aikaa.

Sunnuntai käynnistyi klo 6.00 kun hain Koirapajalta viimeiset tavarat ja lähdin Chevyllä poikien kanssa kohti uusia seikkailuja. Koiran kävelytyksen ja ilmojen jälkeen ei sitten muuta ehtinyt kun tsekata ykkösten radan profiilia. Kirsi oli onneksi mun henkisenä tukena starttaamassa Mersun kanssa mini1-luokassa ja Iinakin saapui Nemon kanssa paikalla maxeissa strattaamaan.

Heidi Viitaniemi oli tehnyt mukavanoloisen radan ja kymmenen koiran jälkeen oli mun ja Kipinän vuoro. Mitä tekee koira, kipittää kaiken minkä pääsee ja menee niin mainiosti, että mä olin ihan onnesta soikeena :) Maalissa totean, että NOLLA tulee, aika on -13,jotain! Aikalailla meinaa olla hymy korvissa. Kipinä tekee luokan ainoan NOLLAN, eli huimalla ajalla irtoaa ihan luokkavoitto, se on jotain meille se!

Eipä aikaakaan kun tulee ohjelmaan jo päivän toinen startti, tällä kertaa hyppyrata. Vähän meinaa jännittää, että miten homma sujuu, kun niitä Kipinän rakastamia kontakteja ei radalta löydy..
Mutta Kipinä taitaa nykyään tykätä myös muista esteistä.. Radan lopputuloksena NOLLA!
Äijä tekee tuplanollan, hei KIITOS! Varsinaista KIPINÖINTIÄ!
Sijoitus on 4.
Nyt siis plakkarissa kolme nollaa, mutta kakkosiin nousua ei tapahdu, kun kaksi niistä nollista on hyppäreiltä. Seuraavia kisoja odotellessa...
Kirsi oli kuullut yleisön joukosta pohdintaa siitä, mitä Kipinä mahtaa radalla tehdä, kun meidän kisa-ura alkoi kesäkuussa Nokialla kahden radalta karkaamisen merkeissä. No, nyt oli tulos "hiukan" toinen. Mä olen niin ylpeä tuosta pienestä mustasta otuksesta!

Mari pyyhältää paikalle tuhatta ja sataa, yhtä tervettä lehmävasikkaa rikkaampana ja hässäkästä ei tule ollenkaan niin paha kun luulin. Mari ottaa paperit ja Hermannin, mä huolehdin Raikasta. Hermanni on maxi1-luokan hyppyradalla viivalla ja sekös jännittää. Oi, oi.
Mari saa koiran loistavaan viretilaan ja hyvinhän Hermanni menee, yksi aidan ohitus tapahtuu, yksi rima putoaa ja pujottelussa tulee kiepsahdus, mutta aika on huikea ja meno näyttää agilityltä! Hyvä Hermanni, siitä se lähtee!

Ykkösten jälkeen onkin töiden vuoro. Auto on koiratavaraa täysi ja ryhdyn nopeasti purkamaan tavaroita esille, pidän siis liikkeeni myynti-osastoa kisoissa. Vastaanotto on hyvä ja niin tavara vaihtaa omistajaa. Kiitos kaikille asiakkaille!

Päivä menee nopeasti ja neljän jälkeen on jo kolmosluokkien vuoro.
Mari parantaa suhdetta Piun kanssa ja hyvinhän se paranee, kaikki langat ovat käsissä ja tuloksena NOLLA! Hyvä Piu ja Mari.
Kapon kanssa tehdään lisää hyllytavaraa, mutta älkää hyvät ihmiset enää kysykö, missä kohtaa se tuli, ei ole meinaan mitään muistikuvaa.

Toinen rata vaikuttaa, no miten sen nyt nätisti sanois, kettumaiselta :)
Mari huutaa "hei koira!" kun Piu meinaa tehdä omia valintoja, vaan loppuun asti menevät Marin määräämää reittiä ja tuloksena NOLLA! Siis TUPLANOLLA ja se on kolmosissa kova saavutus!

Kapon kanssa teen muutaman hieman erikoisen ohjausvalinnan, jotka kuitenkin osoittautuvat oikeiksi. Anna Kapo anteeksi että mä seison pujottelun edessä, vaikka sun olis pitäny sinne päästä ;) Eli hyvän alun jälkeen mun askelmerkit ei mene ihan kohdilleen ja pujottelusta yksi virhe, siis täysin minun virheeni, yhdessä kiinniotto-tilanteessa saan myös riman alas, se on kyllä harvinaista. Lopun epämääräiset takaa, sivusta, sieltä täältä -kieputukset onnistuvat ja olemme maalissa siis kympillä. Hyvä veto!

Koirien jäähdyttely ja huolto sujuu hyvin ja sitten pakataan kaikki tavarat autoihin ja lähdemme seikkailemaan kohti kotia.. mutta se on jo toinen tarina se ;)
Noh, uteliaille mainittakoon, että se sisälsi poliisisaattueessa ajoa moottoritiellä ja yhden rikesakon... Marilta voi kysyä lisää. Minähän ajoin eri autoa, enkä ole osallisena tapahtumaan.

Nollasta kymmeneen..

Agiliidon täyteinen viikonloppu takana ja nyt on aikaa summata kaikki tapahtumat yhteen nippuun.
Aloitetaan vaikka perjantaista, kävin kentällä vetämässä nopeahkon pätkän molemmilla pojilla. Mari ja Raika olivat paikalla Hermannin kera. Yllättäen (!) saatiin TAAS vettä niskaan.

Raika

Ehdin valoisan aikaan kotiin ja suuntasin Kapon ja Kipinän kanssa rantaan. Koirat saivat taas levittää hiekkakasaa (lapsityövoimaa?) ja mä heitin uistinta. En varmaan kymmentä heittoa enempää ehtinyt kun hauki nappas kiinni. Olihan se aavistuksen pieni, mutta uistin oli niin syvällä sen suussa, että ei ollut mitään muuta mahdollistuutta kun kalauttaa henki pois ja perkaustoimien jälkeen saatella kala voin ja suolan kera pannun kautta lautaselle. Nam! Uistin R.I.P. eli ahneuksissani heitin vielä ja sinne se jäi johonkin uppotukkiin kiinni. Mä kylvän kyllä noita uistimia ihan työkseni, mutta minkäs teet kun vanhassa sahan rannassa heittelee.

No niin kalasta Vaasaan. Lauantaina aamupäivällä starttasin liikkeelle, ajelin ihanaa maalaisreittiä Jalasjärven kautta Vaasaan. Sää oli hieno. Perillä kisapaikalla hoidin ilmoittautumisen ja totesin että aikataulu mättää jo tässä vaiheessa..

Ensimmäisellä lenkillä koirien kanssa kohtasimme mukavan moottoripyöräpoliisin, joka kertoi että kohta tulee paljon juoksijoita, onneksi ehdimme alta pois, menossa oli varmaan joku maraton ja niitä juoksijoita oli paljon, siis satoja, satoja.

Veryttelyesteitä oli ihan muutama ja ne oli sellaisella postimerkin kokoisella nurmiläntillä, joten päädyin leikkimään Kapon kanssa jalkapallokentälle. Heittelin lelua ihan urakalla, että saa koiran sopivaan vireeseen. Muutama kävelytyskin tuli tehtyä vielä kaupan päälle, kun aikaa oli. Eka rataantutustuminen piti olla 14.35, niin se oli 16.10

Sari Mikkilän rata vaikutti ihan kivalta. Lähtöä mietin jo rataantutustumisessa moneen kertaan, ja niinhän siinä kävi, että mokasin, koira tuli kakkoshypyltä jaloille ja kosketuksesta vitonen, voi perkele sanon minä! Koira teki loistavaa duunia ja loppuradalla oma sijoittuminen onnistui mielestäni hyvin. Tein yhden puomijälkeisen elämän todella riskillä, mutta niin vain koira haki pussin ja meni putkeen ja mä ehdin hyvin ottamaan sen haltuun ja viemään toisen putken oikeaan päähän. Hyvä Kapo, ja anteeksi ;) !

Toinen rata oli hyppäri, tuomarina Vesa Sivonen. Rt piti olla 16.30, todellisuudessa se oli 18.10. Mokasin yllättäen muutaman kohdan, Kapo meni aika lopussa putkesta ohi, kun en vaan taittanut tarpeeksi, ja sitten putken jälkeen en vienyt tarpeeksi pitkälle ja koira ehti tulla hiukan liikaa mua kohti, tulos siis 10, mutta koira vetää edelleen hyvin!

Joskus kannattaa lähteä yksin liikkeelle, juuri ketään tuttuja ei ollut paikalla kun menin, mutta kummasti oli muutama uusi agituttu kun pois lähdin. Ps. Nähdään siellä Lagun kisoissa!

Vaasasta suoraa tietä kohti Kokkolaa, majoittuminen jo tutuksi tulleeseen Nukkumattiin, pientä iltapalaa, koirien ulkoilutusta, ja sitten suihkun kautta peiton alle. Pakollinen BB piti tietysti vahdata ja unen saamisessa oli suuria vaikeuksia, eli nukuin surkeen huonosti. Oliko nyt täysikuu?

Sunnuntaina kuitenkin hyvällä fiiliksellä aamutoimiin ja koirien kanssa ulos. Hitsin hitsi ku melkeen päästiin auton laseja skrapaamaan. Nurmikot oli ihan jäässä. Aamu oli hieno, aurinko alkoi jo lämmittää kun menimme kisapaikalle. Öh, olin ehkä "vähän" ajoissa, joten koirat lenkille.

Ilmojen jälkeen otin Kipinän kanssa vielä suhdetoimintakävelyn ja näyttihän se suhde toimivan ;) Kipi oli oikeen tsäpäkkänä.

Rataa tuli silmäiltyä heti kun sitä alettiin rakentaa ja kivalta näytti. Mini 1 rt oli 10.00, sävelet oli melko selvät, kun rata oli oikein passeli ykkösille, pikkuisen piti miettiä tarkkaa vientiä kun putki oli a-esteen alla ja Kipinä tunnetusti tykkää kontakti-esteitä paljon.

Rataan valmistautuminen meni lähinnä siihen, että piti saada oma viretila oikeaksi, miks kukaan ei tullu ottamaan sitä jännitystä multa pois?

Lähdettiin Kipinän kanssa radalle luokan viimeisinä, eli numerolla 7. Pikkumusta kulki oikein loistavasti, pujottelun aloituksen menin sössimään :( Mutta hyvällä yhteistyöllä kipaistiin ja läheltä liippas nolla taas, tuloksena siis vitonen. HYVÄ KIPINÄ!

Toinen rt oli 11.20 ja jälleen Jokisaaren Minna oli tehnyt oikein mentävän pätkän. Nyt onnistui pujottelu, mutta a-esteen jälkeisellä takaakierto aidalla ohjasin koiran pikkusen liian pitkälle ja sitten aan alla ollutta putkea Kipi ei muka löytänyt vaan juoksi sillain koppoti koppoti vaan sen putken vierestä. Loppusuora keinu ja pari aitaa olivat kyllä parasta Kipinää :)
Tulos siis 10 ja sijoitus 4. Tyytyväinen saa olla!


Kipinän ratojen jälkeen käytiin yhteislenkillä ja sitten alkoikin varsinainen odottaminen, eli Kapon ekaan rataan oli tässä vaiheessa aikaa 3t 40min. Hoh hoijaa, sen siitä saa kun toinen koira on ykkösissä ja toinen kolmosissa.
Kummasti se aika siinä kului, katselin kaikessa rauhassa kakkosluokkia ja vähän ennen kolmosten alkua kävin Kapon kanssa veryttelemässä ja leikkimässä. Lähtölistoissa olin toisena, joten siirsin Kapon häkkimajoitukseen lähelle kenttää, se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä kävi niin että luokan eka oli pois.

Rt alkoi ajallaan 15.25 ja hyvän suunnitelman luomisen jälkeen olimme valmiita viivalle. Normaalit rutiinit pusuineen ja sitten menoks. Koira on loistava, muutama ehkä vähän harhateille johtava kaarros tulee, mutta maalissa olen tyytyväinen. Tuloksena kuitenkin 5 ja en tässä vaiheessa yhtään tiennyt mistä se tuli. Epäilin aan alastuloa, jossa tuomari oli mun varsin pienen (!!) perseen takana ja Kapo tasan tarkkaan otti sen kontaktin, mutta mitäpä pienistä, agility on osa elämää! :) Ja tuomarin homma ei ole helppo. Sijoitus kuitenkin 4. Loistavaa, Kaapeli!
Jäähdyttelyn jälkeen alkaa jo valmistautuminen seuraavaan rataan.
Toinen rt on sekin minuutilleen aikataulun mukaan 17.10 Alkuradan mielenkiintoinen aita ja 3 kertaa samaan putkeen - hässäköinti saa kyllä pään pyörälle. Muutama muukin tiukka paikka radalla on, niinkuin asiaan kuuluu.

Jälleen ensimmäisenä viivalle ja NOLLA napsahtaa! Sviddu, tuloksia tulee vaikka ei niin paljon edes yritä (tai ainakaan mitään en tunnusta)!!!
Thanks, my boy! ! Olet kultainen!!


Viivalla on 17 starttaajaa ja vain yksi on meitä parempi ja tälle voittajalle ihan oikeasti suon kyseisen ykköspaikan, siinä meinaan tuli suomen ensimmäinen agilityvalio - pinseri! Onnittelut heille vielä!


Auto starttaa kohti kotia ja sekä pojat että minä olemme varmasti tyytyväisiä viikonlopun retkeen. Ja tässä vielä ne kaikki tärkeät lukemat: 5-10-5-10-5-0
Ei huono!

Marsuja!

Sunnuntaina kotiin palatessa mukana oli kaksi uutta perheenjäsentä, ne on ne meidän tytöt :)

Pienlemmikkien hankinta on ollut suunitelmissa jo pitkään ja nyt haaveesta tuli totta. Marsut saivat hienon asumuksen Koirapajan toimistoon. Eikä kyseessä ole mikään pikkuhäkki, vaan isohko pentu-aitaus. Kyllä siellä kelpaa vipeltää. Tyttöjen kotiutuminen on sujunut todella hyvin. Olen hemmotellut niitä isolla kasalla kuivaa heinää, siitä kasasta tosin tuli enemmän pesä ja piilopaikka. Lisäksi ovat saaneet pellettejä, kurkkua, tuoretta ruohoa pihalta, kerppuja jne. Joka päivä olen niitä myös käsitellyt ja muutenkin yrittänyt viihdyttää. Mutta luulen, että nauttivat olostaan kyllä ihan täysillä, kovasti ainakin meno maistuu välillä!

Ruskea-valkoinen tyttö uudessa asunnossaan.

Ruskea tyttö. Mahasta näkyy, että tuoretta ruohoa on syöty koko kesä. Nyt siis ollaan laihiksella, niinkuin normaaliin syksyyn aina kuuluu!

Suurin ongelma tällä hetkellä on se, että niillä ei ole nimiä! Miten voi olla ihminen niin surkea, ettei keksi kahta nimeä. Auttakaa mua tässä asiassa hyvät blogin lukijat! Ideoita kehiin. K.lla alkavat nimet olis hakusessa, eikä sitten mitään Kyllikkiä ja Kaarinaa. ;)

Mutta on tässä muutakin tehty kun vain marsuja hyysätty. Maanantaina pieni agilitytreenin tapainen. Kapon kanssa lähitaistelua ja lyhyitä teitä.. Hiki mulle ainakin tuli. Ja ehkä Mari-goutsi löysi meille punaisen langan nyt. Toivottavasti. Tästä on hyvä jatkaa! Kipinä kipaisi normaaliin tyyliin, pujottelussa meillä oli joku hässäkkä, mut ei mitään isompaa muuten. Lopuksi ehdin vähän napsia kuvia, kohteena Peikko.

Koiraa ei vahingoitettu kuvia otettaessa :) Kyseessä normaali letkajenkka by Peikko ja Mari.

Illalla ehdin rantaan heittämään uistinta, pojat oli mukana menossa, iso hiekkakasa sai kyytiä, kun ne vähän juoksi :) Kala oli mennyt kotiin, eli ei saalista.

Tiistaina kauheen huushollin puunaamisen jälkeen lähdin iltahämärissä kentän suuntaan. Kävin lähinnä lenkillä. Kapolla tein yksittäiset kontaktitreenit ja Kipinä vaan pujotteli. Mari tuli vielä mestoille ja heitti Hermannilla vähän isomman setin. Mä olen niin kateellinen sen koiran kuuliaisuudesta, jessus, siitä tulee vielä hyvä! Hermanni on aloittanut liitämisen vasta kesäkuussa, ei kyllä uskois. Mutta tokihan tolla treenimäärällä tuloksia syntyis kaikille koirille.

Leppoisa sunnuntai

Yöllinen tanssireissu vaati tietysti veronsa ja kello näytti yli kymmentä kun Kapon tehokas herätys sai mut liikkeelle. Henna oli jo käyttänyt kaikki koirat pihalla. Päivä alkoi kahvin keitolla ja valokuvauksen suunnittelulla. Aurinko paistoi oikein ihanasti, siis aurinko, se sellainen valo joka yleensä kesällä paistaa :)
Henna otti oikein onnistuneita kuvia, vaikkakin sain kuulla pientä naputusta siitä, että mitä ihmettä mun hyvät kameravehkeet tekee Virroilla. Tyydyimme siis ihan perusvärkkiin.

Riisi, Kapo, Piu ja Kipinä (Kuva Henna Järvinen)

Koiratkin nauttivat hyvästä säästä, Riisi ja Kipinä innostuivat kunnon paini-otteluun.

Riisi ja Kipinä, kaksi mustaa :) (Kuva Henna Järvinen)

Päivä eteni vauhdilla ja ruuan jälkeen olin valmis kotimatkalle, poikien ja tyttöjen kanssa. Tytöt ovat siis aiemmin nimikkeellä "uudet karvaiset" esiintyneet marsut. Kameran välijohdon puuttuessa en valitettavasti vielä tänäänkään saa uusia kuvia tähän.

Hennalle ISO KIITOS viikonlopun majoituksesta ja muusta huollosta, sekä tietysti aivan valloittavista marsuista. En olis ikinä uskonu, että tykkään niistä noin paljon!


Päädyimme Orivedeltä suoraan Vaskivedelle viemään Heikille ruokaa puimuriin, raukka oli tehny töitä koko päivän, eikä kukaan ollut edes eväitä tuonut. Koirat saivat siis melkein tunnin veryttelevän lenkin sänkipellolla ja tuntui virtaa vielä riittävän. Pellolta tulin Koirapajalle majoittamaan tytöt uuteen kotiin ja tekemään vähän töitäkin samalla. Marsut käyttäytyivät yllättävän rohkeasti, heinäkasa sai suuren suosion ja kyllä ne kummasti jo tutkivat ympäristöä. Oli tosi kiva katsella niiden puuhailua.

Rusina-vanhus oli pärjännyt mainiosti Heikin hoidossa. Ilta meni normaaleissa merkeissä, kalastamaan en ehtinyt, vaikka toiveissa oli. Koirat oli selvästi väsyneitä, ruuan jälkeen meillä makoili vaan karvakasoja ihan levyinä.